Aavikon kylmässä aamussa seurue valmistautui jatkamaan matkaansa, kun iso herhiläinen käveli Mircorofin pään päällä. Muut huomasivat sen ensin, ja kun he huomauttivat asiasta, Mircorof huitaisee hyönteisen pois. Se nousee lentoon, pyörii hetken hänen korvansa vieressä ja lentää lopulta tiehensä. Myöhemmin Mircorof kertoo muille, että herhiläinen oli sanonut hänelle: “älä petä retkikuntaa, älä ole pelkuri”. Hän ei itsekään ymmärrä viestiä, ja kysyy tummalta haltialta, oliko se heidän kuningattareltaan. Haltia kysyy puolestaan, mitä mieltä Mircorof on tehtävästä. Empiminen vastauksessa toimii jo itsessään vastauksena. Tapahtuneen jälkeen seurue toteaa, että on aika jatkaa matkaa.
Evästauolla ruoka tuntuu hieman nahistuneelta, ikään kuin kylmyys olisi huonontanut sitä. Pian Aolanin sisko sähähtää poikkeuksellisen kovaa, että takaa tulee jotain – todennäköisesti puu. Vasemmalla noin kahdeksankymmenen metrin päässä on dyyni, jonka taakse voi piiloutua. Seurue juoksee sinne. Juthab etenee hitaasti, ja Mircorof peittää jälkiä juosten perässä. Mircorof kompuroi ja jää hetkeksi jälkeen, mutta he ehtivät dyynin suojaan. Dyynin takaa pamahtaa noin neljänkymmenen metrin pituinen ja levyinen puu. Mircorof ja Furidan valmistautuvat. Mircorof ja Mithion kurkistavat dyynin yli ja näkevät puun tutkivan paikkaa, josta he lähtivät. Mithion neuvoo ampumaan räjähdenuolen puun taakse, jos se tulee lähemmäs.
Puu ryntää päälle. Mircorof huutaa perääntymään ja ottamaan taisteluasemat, siirtyy eteenpäin ja ampuu. Nuoli tulipussilla osuu, puu syttyy palamaan ja paineaalto heittää hiekkaa ja lämpöä seurueen päälle. Puu pysähtyy ja heilauttaa pääkalloa lähelle. Mithion ampuu kalloa, joka ottaa kovan pamauksen, ketju katkeaa ja kallo lentää taaksepäin. Pamaus iskee myös Mithioniin, Mircorofiin ja Mithionin veljeen. Veli ampuu myös ja sytyttää toisen tulipalon. Furidan ja Mirinda osuvat vuorollaan, ja puu syttyy kriittisesti tuleen eikä liiku enää. Furidan ja Deimos tutkivat kalloa: kaksi puolikasta, jonkinlaista lasia. Seurue päättelee, että puu lopetti liikkumisen kallon irrotessa. Mithion havaitsi kallon silmien takana voimakkaan ja pahantahtoisen tahon. Mircorof ehdottaa liikkumista nopeasti, sillä tilanne herättää huomiota, ja Mithion epäilee kallojen keskustelevan tai pahan voimien näkevän niiden kautta. He sopivat, että jatkossa useampi scoutti liikkuu seurueen reunoilla. Mircorof ehdottaa myös, että viritetään uudet nuolet valmiiksi. Hän päättelee, että hieman pienempi määrä riittäisi kallon ampumiseen irti puusta, ja että ilmapulveria voisi käyttää tähän tarkoitukseen – tulipulveria kannattaisi säästää myöhempiä taisteluita varten.
Matka jatkuu kovan tuulen vallitessa. Näkyvyys on huono, eikä palava puu näy kuin pari kilometriä. Illalla Mirinda huutaa puusta vasemmalla edessä. Seurue piiloutuu dyynin taakse. Puu on noin kilometrin päässä, liikkuu kohti palavaa puuta mutta ohittaa muutaman sadan metrin päästä. Tilanne rauhoittuu. Yö menee rauhassa, ja seuraavana päivänä tuuli peittää jäljet nopeasti. Mithion ehdottaa pidempiä päivämatkoja ja vähemmän lepoa, ja tumma haltia on samaa mieltä. Yöllä on kylmä, tuuli tyyntyy. Mithion näkee edessä rakennuksen tai puun. Pienempi joukko – Mithion, Furidan, Mirinda ja Mithorin – tiedustelee. Kyseessä on noin viisitoistametrinen patsas, joka näyttää pysäyttävän tulijoita käsi edessä. Alareunassa on hiekkaan peittyneitä riimuja. Thaan keskittyy kaivamaan ja lukemaan, mutta tekstiä on paljon. Yhtäkkiä kaikki näkevät näyn: patsaan vierellä seisoo sitä kuvaava henkilö, ja hänen vierellään rakentajaheimolaisia hakkaamassa rintaansa kunnioitusta osoittaen. Maasto on vehreää, ei aavikkoa. Hunkar-pappa on otettu näystä ja kertoo nähneensä nuorena samanlaisen hahmon, jota he seurasivat ja joka lähetti viestejä, joita he eivät ymmärtäneet. Aolanin linnut ovat hermostuneita, ja Aolani päästää ne pois. Furidan ehdottaa pientä lenkkiä länteen kohti tähtiä. Ruoka tuntuu huonommalta, ja Furidan huomaa kynsiensä kasvaneen enemmän kuin kolmessa päivässä olisi pitänyt – aika saattaa kulua täällä nopeammin.
Takavasemmalta lähestyy noin viidentoista ihmisen joukko. Mithion juoksee varoittamaan, ja porukka painuu maihin. Thaan alkaa mumista, ääni nousee, vaikka muut yrittävät vaientaa hänet. Hetken kuluttua hän lopettaa eikä muista tapahtunutta. Lähestyvän joukon kärjessä on levyhaarniskaan pukeutunut varjomainen hahmo harmaalla iholla, muut näyttävät nälkää nähneiltä ja kulkevat vaikeasti. Noin kahdensadanviidenkymmenen metrin päässä johtaja kääntyy, osoittaa heitä ja “orjat” lähtevät juoksemaan kohti. Mithion varoittaa, jouset viritetään. Furidan toteaa taktiikan perusteella, että osa kiertää oikealta. Mircorof ja Furidan lähtevät kiertämään, muut etenevät hitaasti. Viholliskomentaja käskyttää nääntyneet dyynin päälle ja alkaa huutaa käskyjä. Mithionin porukka päätyy lähelle nääntyneitä odottamaan. Furidan kiertää ja näkee komentajan kahden käden miekka kädessä hiekkatörmän vieressä. Thaan näkee komentajan jakautuvan kahtia, toisen kloonin kyyristyvän väijytykseen, ja huutaa varoituksen. Mircorof saapuu, vaihtaa jousen miekkaan ja epäröi. Taistelu alkaa. Mircorof tappaa komentajan kevyellä iskulla. Komentaja menee kahteen osaan, taika nääntyneitä kohtaan loppuu, ja he tulevat tajuihinsa paniikissa. Toinen osa oli illusio ilman jalanjälkiä ja imeytyi hiekkaan. Furidan löytää komentajan kaulasta hienohkon avaimen ja ottaa sen. Nääntyneet kertovat olevansa yläjuoksulta vietyjä, muistavansa osittain tekojaan mutta kykenemättömiä vastustamaan. Heidät vietiin kotoaan, he kiipesivät kallionkielekettä. Kaupungissa on iso pyramidi, paljon orjia, käskyttäjiä ja hirviöitä. Yksi orja, Efrat, ja toinen varas liittyvät mukaan. He kertovat tummaihoisista herroista, jotka kulkevat vapaasti, ja tunteesta, että maan alla on jotain. He eivät ole nähneet liikkuvia puita, mutta yhden korkean puun kaupungissa. Sankarit sanovat tulleensa tuhoamaan pahuuden. Orjat toteavat tarvitsevansa apua ja tulevat mukaan. Mircorof näkee näyn kuolleesta orjasta tarjoamassa orbia, mutta keneltäkään ei löydy sellaista. Mithion näki aiemmin näyn orjista pyytämässä apua. Thaan ei muista laulamistaan, vain että teki mieli laulaa.
Seurue on puolentoista päivän päässä kohteesta. Mircorofille tulee olo, että vaarallinen olento lähestyy, ja Aolani tuntee saman. Jouset tulipussinuolilla valmiina, he hakeutuvat hiekkatörmien taakse. Takaa tulee jotain isoa ilmateitse. Pelko iskee, osa epäonnistuu vastustuksessa. Furidan pelkää lohikäärmettä. Se lentää kahdesti yli ja poistuu. He keräävät itsensä. Mirinda arvelee sen haistaneen pelon. Loppupäivä menee rauhallisesti. He löytävät yöpymispaikan ja lepäävät kahdeksan tuntia, haltiat ja puolihaltiat vartioivat. Yöllä Mirinda herättää Mithionin ja Mithorinin: Pelenekeka on palannut ja istuu haltian kanssa. Aamulla hän kertoo keskustelleensa elävän puun – siemenpuun – kanssa, joka kertoi alueen tapahtumista. Näyt ovat todennäköisesti aavikon tekemisiä. Pyramidi on vartioitu, siellä heimoveljiä ja -sisaria. Hän on nähnyt lohikäärmeen ja haluaisi keskustella puun kanssa uudestaan. Hän voi auttaa tiedustelemaan, mutta tarvitsee jonkun mukaansa. Viisi tekivät rituaalin puun ympärillä, saivat loputtoman elämän jota ruokkii kosto. Seurue päättää kulkea kaupunkia kohti ja lähettää Pelenekekan ja muutamia edeltä.
Muutaman tunnin kuluttua tähdet loistavat kuin kirkkaat pienet auringot. Tiedustelijat näkevät kaukana mustan pyramidin, arviolta kahden–kolmen tunnin päässä. Mithion näkee jotain liikkuvan lähellä. Pelenekeka kertoo heimolaisestaan, joka oli kiinnostunut kuolleiden liikuttamisesta, taitoja vaikuttaa elollisiin, kutsua tuulta ja hiekkamyrskyjä. Hän voi pyytää henkeä etsimään turvallisen reitin. Orja ei muista aiempaa aavikolle vientiä. Pelenekeka osaa auttaa pelon voittamisessa. Kaupunkia ympäröivät kymmeniä metrejä korkeat hiekkamuurit. He lähestyvät viiden kilometrin päähän. Mithion muistuttaa kohdistamaan hyökkäykset komentajiin ja hyökkäämään vasta löydettyinä. Orja kertoo, että he siivosivat hiekkaa, mutta joissain osissa sitä oli oudosti, ja puu oli osittain peitetty. Mithion epäilee pyramidia ontoksi. He lähettävät hengen: matkalla kaksi liikkuvaa puuta, kaupunki parin kilometrin laaksossa, alamäki, kivisiä rakennuksia, elollisia ja kehoja ilman henkiä, pyramidi täynnä vihaa, maan alla voimaa, mahdollisesti elossa oleva puu. Puu ei ole liitossa hengenheimolaisten kanssa, sen juuret saattavat ylittää muurin. Ruoka on vähissä, orjat saivat vihreää mössöä. Pelenekeka kertoo, että tähdet ovat aina olleet siellä ja niiden alla maanalaiset jumalat lähimpänä. Hän istuu ja kertoo lohikäärmeestä, joka opetti heimoa. Rakentajat kaivoivat ja löysivät maanalaisia olentoja, joista tuli jumalia. Lohikäärme oli itsekäs ja menetti merkityksensä. Maanalaiset nousivat vain höyryävästä mustasta kivestä rakennetuille terasseille.
Mithion ehdottaa, että Pelenekeka esittää kapteenia ja he orjia. Hänelle annetaan kypärä ja haarniska. He marssivat zombimaisesti. He pääsevät puolentoista kilometrin päähän helposti. Kulkuväylällä on kaksi puuta, kolmas kauempana. Thaan muistaa yhden aiemmasta. He vaihtavat suuntaa oikealle ja pääsevät lähemmäs ilman puita. Furidan huomaa, että kaupungissa ei olekaan mitään muureja. He ovat noin seitsemänkymmenen metrin päässä kaupungin reunasta, ja pyramidi näkyy noin kolmensadan metrin päässä. Deimos ehdottaa, että uusi tuttava, varas, voisi mennä lähemmäs pyramidia – jos hänet huomataan, hän voi teeskennellä harhautunutta. Kun varas lähestyy reunaa, hän yhtäkkiä ojentuu pystyyn, kaatuu tai kävelee eteenpäin ja katoaa näkyvistä. Mithion kiipeää hieman ylemmäs nähdäkseen paremmin. Kaupunki on kaivettu noin neljänkymmenen metrin syvään kuoppaan, jonka seinämät ovat jyrkät. Portaikkoa pitkin kävelee joukko-osasto alaspäin, ja toiseen suuntaan nousee tummaihminen, jonka pukeutuminen muistuttaa vahvasti noitaa, joka aiemmin liikkui sankareiden kanssa. Palattuaan muiden luo Mithion kertoo nähneensä myös pyramidin päällä korkealla ilmassa lohikäärmeen.
He suuntaavat valtavan puun luokse. Mithion tiedustelee: loivaa mäkeä alas juurille. Hän signaloi, ja Pelenekeka tulee köyttä pitkin. Hän tarttuu juureen, joka liikkuu muutaman sentin, ja keskittyy. Mithion näkee näyn puusta elävämpänä ja valtavana, maanpinta alempana, joesta pyramidin kohdalta. Pelenekeka sanoo puun olevan elossa ja pyytää jättämään hänet yksin, uskoo sen auttavan, tarvitsee yön. Muut huomaavat juurien pyyhkivän jalanjälkiä. Zombipuu lähestyy, he välttävät sen hädintuskin ja pakenevat kauemmas, missä juuret peittävät jälkiä. He lepäävät ja odottavat.
Neuvonpidossa Mircorof kuulee hevosen kävelevän heitä kohti. Hän antaa merkin hiljaisuudesta ja valmiudesta taisteluun. Ampujat ja lähitaistelijat asettuvat väijyyn, osa jää näkyviin. Dyynin takaa nousee kolme hahmoa, jotka taluttavat kahta kaunista hevosta. Yhdellä hahmoista on huppu päässä, ja kolmas kantaa isoa pallonmuotoista säkkiä. Hahmot eivät säikähdä nähdessään seurueen. Mithion sanoo “Rauha”. Hahmot laskeutuvat. He ovat Gandalf, Pallando ja Gilrin. Mithion halaa vanhaa ystävää Gilriniä. Gandalf tervehtii tummaa haltiaa Huinenia ja antaa hänelle Ardorin pakan kortin. Ystävykset tapaavat kirkkaan tähtitaivaan alla. Ensimmäistä kertaa sankareille tulee olo, että he voivat onnistua tehtävässään.