Sankarit viettivät seuraavat kaksi viikkoa Barras Buridanin johtaman kansan hiekkaluolissa, toipuen kraateritaistelun aiheuttamista vammoista. Merkittävimmät vammat olivat kärsineet Aolani ja Furidan, mutta levon ja aavikkoihmisten parannustaitojen ansiota Aolanin lonkka oli taas kunnossa ja Furidanin kasvoissa näkyi enää arpia.
Hiekkaluolissa Furidan kulutti aikaa pitämällä hänen sivistyskoulutusta Magambolle ja Juthabille (joista Magambolla näytti olevan vaikeuksia sisäistää kaikkia opetuksia, mutta Juthab toisaalta oli hyvin vastaanottavainen). Mirindakin oli ensin mukana kuuntelemassa Furidanin tarinoita ja opetuksia, mutta häneltä loppui pian mielenkiinto, joten hän alkoi viettämään aikaa Mithionin kanssa. Mircorof oli mieltä, että Mirindan ja Mithionin välillä kipinöi. Thaan ja Furidan suunnittelivat keskenään juoneen, jolla saataisiin Al-Baldhurin poika kääntymään isäänsä vastaan ja kiintymään sankareihin. Thaan alkoi toteuttamaan suunnitelmaa…
Ennen matkan jatkumista Valkoista hammasta kohti, saivat sankarit Barras Buridanilta neuvoja miten puolustautua aavikon hiekkapiruja vastaan. Mircorof yritti suostutella Barras Buridanin poikaa liittymään seuraan, mutta tämä kieltäytyi tarjouksesta.
Sankarit olivat taas täydessä iskussa ja matka alkoi kohti kaupunkia joka toimisi välietappina ennen Valkoista hammasta. Matka alkoi rauhallisesti, mutta kolmantena päivänä Aolani, kuin haukan silmin, huomasi kaukana yhden dyynin takaata pilkistävän pään.
Mithion lähti tutkimaan kuka sielä liikkui. Vaivattomasti liikkuen dyynien takana Mithion saavutti kohteen, ja näki ihmisen joka oli sonnustaunut yksinkertaisiin taisteluvarustuksiin. Mithion palasi näillä tiedoilla ja sankarit päättivät ratsain lähteä kohtaamaan tämän yksinäisen soturin.
Soturi huomasi sankarit vasta hyvin myöhään, mutta yritti siitä huolimatta päästä karkuun hevosellaan. Paniikki oli kuitenkin ottanut soturista vallan, ja hän tippui ratsultaan. Sankarit piirittivät soturin ja kuulustelu alkoi. Selvisi pian, että soturi oli tähystäjä kaupungista jonne sankarit olivat menossa. Sankarit saivat soturin viemään heidät sinne.
Soturi vei sankarit kaupungin sivuportille, jossa heidät vastaanotti hermostuneen näköiset vartiat. Vartioiden varustus ei ollut yhdenmukainen, vaan he vaikuttivat huonosti koulutetulta nostoväeltä. Tämä oli outoa, sillä kaupunki oli valtava ja rikkaan näköinen. Vartijat puhuivat jonkinlaista adunaikin murretta ja keskustelu oli hidasta.
Neuvoteltua hetken ensin punahattuisen miehen kanssa ja sen jälkeen kahden korkea-arvoisemman miehen kanssa, sankarit päästettiin sisälle. Sankareille luvattiin yösija kaupungissa sekä opas Valkoiselle hampaalle. Vartijat saattoivat sankarit kuusikerroksiselle talolle, jossa he voisivat asua kunnes heille tuotaisiin opas.
Sankarit viettivät yön talossa ja seuraavana päivänä osa heistä lähti tutustumaan kaupunkiin. Muutama vartia seurasi sankareita ja estivät heitä menemästä tiettyjen rajojen ulkopuolelle. Sankareille tuli pian selväksi, että tämä kaupunki oli jaettu usempaan osaan, jolla jokaisella osalla oli eri johtaja. Kaupungin nykyiset asukkaat tuskin olivat alkuperäiset asukkaat. Aolani otti linnun haltuunsa jonka kautta hän selvitti, että jotkut kaupungin alueista olivat kärsineet tulipaloista. Tuli- ja savuvahinkoja ei oltu korjattu.
Myöhemmin Aolani lähti yksin keskustelemaan paikallisten kanssa. Hän onnistui löytämään naisen joka kertoi olevansa kotoisin Darista. Nainen oli ollut vanki ja lähetetty orjakaravaanin mukana, mutta hän oli onnistunut karkaamaan ja löytänyt kaupungista turvapaikan. Aolani oli ottanut talosta mukaansa laatan jossa oli kirjoituksia sankareille tuntemattomalla kielellä. Nainen, joka osottautui hyvin avuliaaksi, vei Aolanin vanhalle miehelle joka osaisi kertoa mitä laatassa luki. Aolani koki pienimuotoisen pettymyksen kun selvisi, että laatassa oli vain viljakuljetuksien kirjanpitoa.
Kun Aolani palasi talolle ja kertoi muille tästä vanhasta miehestä, lähtivät sankarit (paitsi Juthab ja Makambo) jututtamaan miestä, josko hänet saisi mukaan oppaaksi. Vanha mies kertoi, että sankareiden tulisi odottaa kunnes kaupungin johtajat ottavat heihin yhteyttä. Sankarit hyväksyivät tilanteen ja palasivat talolle viettämään toisen yönsä kaupungissa.
Aamula kaupungin johtajat ottivat vihdoinkin yhteyttä sankareihin ja heidät pyydettiin tapaamiseen. Sankarit pakkasivat tavaransa ja hevosineen lähtivät tapaamaan johtajia.
Johtajia oli kahdeksan ja selvästi edustivat useampaa eri kulttuuria ja kansaa. Mithion selvitti, että yksi johtajista tunsi tumman prinsessan jonka sankarit olivat tapaneet Darissa. Johtajat kyselivät sankareilta paljon, mutta eivät ite juurikaan vastanneet kysymyksiin. Muutama asiaa sankarit saivat kuitenkin selville:
– Kaupungin nimi oli Tol Poac ja oli osaa idän valtakuntaa.
– Idän valtakunnan johtaja oli kuollut samana päivänä kun harmaat haltiat olivat yrittäneet vangita auringon.
– Kaupungin perustuksissa on samaa mustaa kiveä jota Barras Buridan kutsui kirotuksi.
– Yksi johtajista tiesi Valkoisen hampaan ja siellä asuvan kapteenin.
Lisäksi johtajat antoivat sankareiden nähdä kartan alueesta ja lupasivat oppaan mukaan näyttämään tien Valkoiselle hampaalle. Sankarit olivat valmiina jatkamaan matkaansa…