Sankarien huokaistessa helpotuksesta, että mekaanisen näköinen jättimäinen sudenkorento lensi tiehensä, salamurhaajat antoivat Mirandalle moitteet yrityksestä osua nuolella siihen, varoittaen, että osuma olisi “viimeinen nuoli”, jonka Miranda eläissään ampuisi.
Mithion yritti tutkia “hyönteisen” koteloa, sitä samaa palloa, jota sankarit ja velhot olivat turhaan yrittäneet avata. Heti poiminnan jälkeen pallo suli käteen ja hunkar-neito moitti Mithionia tiukkaan sävyyn, omalla sankareille vieraalla kielellään.
Furidan ehdotti Makambolle uhkapeliä pahojen haltioiden henkilökorteilla. Thaan katsoi paheksuen vierestä, kun arvotavaroita käsitellään holtittomasti. Furidanin iloitessa tiukasta voitosta, yksi korteista unohtui Makambon sandaalin alle ja olisi jäänyt jälkeen, ellei Mithion olisi sitä huomannut. Mithionin poimiessa kortin, kortti heräsi henkiin ja sankareille ennestään tuntematon haltia uhkasi Mithionia kuolemalla.
Sankarit jatkoivat matkaa kunnes hiekkamyrsky yltyi. Suunnistusvaikeuksien takia sankarit hakivat suojaa ja Thaan onnistui löytämään sopivan kalliokolon, jonne kaikki pyrkivät suojaan. Myös salamurhaajille säätila oli liian vaikea ja suut mutrulla hekin pyrkivät sankarien löytämään suojaan. Tilanahtauden vuoksi Aolani taikoi avuksi puuseinän laajentamaan suojaa.
Aolanille suunnistaminen aavikolla tuntui sujuvan helposti hieman lauhtuneesta hiekkamyrskystä huolimatta, ja hän johti ryhmää eteenpäin kuivuneen joen uomaan, jossa oli mahdollista edetä suojassa myrkyltä. Kesken pitkän uoman haaran myrsky loppui kuin taikaiskusta. Mircorof hämmästyi kun hänen ja Aolanin mukaan Aurinko ei ollutkaan siinä suunnassa, missä suunnistajat sen kuvittelivat olevan. Sankarit olivat varuillaan ja pysähtyivät tutkimaan aluetta.
Aolani otti hallintaansa ison sääsken ja lensi ilmoihin tutkimaan aluetta. Uoman reunalla näkyi iso musta kivi ja kaksi henkilöä sen äärellä. Furidan ja Mithion kulkivat miehiä kohti ja huomasivat heidän olevan vanhoja miehiä, joista vanhemman iho oli hyvin harmaa, ja hänellä oli hienot vaatteet ja punaisesta metallista valmistettu koru. He tervehtivät ystävällisesti haradiksi ja sanoivat tuntevansa sankarit.
Yht’äkkiä kesken keskustelun Furidanin ja Mithionin näkymässä ympäristö muuttui. He näkivät mökin, jonka sisällä oli Mithionin aseet ripustettuna seinälle ja vanha mies. Miehet kertoivat, että jos sankarit palaavat pohjoiseen, he elävät pitkän elämän ja perustavat perheen. Etelästä taas löytyisi myrskykuninkaan (“sokean velhon”) linna, josta sankarit näkivät näyn, että valtasivat sen ja tuhosivat myrskykuninkaan. Idästä seuraisi kaaosta ja kuolemaa ja itä tuhoutuisi. He ehdottivat suuntaamaan vuorille ja etsimään Fhulin kaupunkia, josta löytyisi se, mitä etsimme. Hämmentyneenä sankarit poistuivat miesten luota neuvottelemaan.
Mircorof ja Thaan päättivät mennä uudestaan ylös mustan kiven luo. Mircorof löysi nuoremman miehistä kuolleena eikä vanhempaa näkynyt enää missään. Mircorof tunnusteli mustaa kiveä, se tuntui kylmältä, ja siitä jäi hänen sormiinsa mustaa pölyä. Thaan tutki nuoremman ruumista ja kiveä, mutta ei niinkään löytänyt niistä mitään. Sankarit eivät luottaneet vanhoihin miehiin ja suuntasivat alkuperäisen suunnitelman mukaisesti itään.
Sankarit leiriytyivät hiekkakuoppaan. Vahtivuorollaan Mircorof huomasi kaksi suurta lihaksikasta hahmoa melkein leirin vieressä. Miehet kertoivat adunaiciksi että ovat rauhan asialla ja tulleet sankarien avuksi. Tulijat tunkeilivat ja kopeloivat sankarien ryhmäläisiä, kuten esimerkiksi ruhtinaan poikaa joka hätääntyi siitä.
Hetken päästä ilmoista laskeutui maahan suuri kotka. Kotka osasi puhua ja kertoi tulleensa Sumuvuorilta auttamaan sankareita. Hän oli kutsunut nämä isot miehet sankarien avuksi. Kotka kertoi, että mustat kivet ovat kirottuja, eikä niihin pidä koskea. Salamurhaajat jättivät seurueen ja jatkoivat matkaansa kaakkoon.
Isot miehet johdattivat sankarit nopeasti eteenpäin aavikolla ja lopulta hiekkaluoliin, joissa sankarit ehtivät hetken levähtää. Sankarit kuulevat kylästä koillisessa, joka suhtautuu muukalaisiin hieman vähemmän penseästi kuin muut kylät ja päättävät suunnata sitä kohti. Myöhemmin matkalla olisi myös tarkoitus käydä “valkoisella hampaalla” vuoriston lähellä, jossa pyramidilla kohdattu haradilaiskapteeni asui.