Sankarit lähtivät kaupungin johtajien kokouksesta matkaamaan kohti valkoista hammasta. Vielä poistuessa kaupungista, oppaalta yritettiin kysellä muista kaupungeista, mutta opas oli niistä kovin vaitonainen.
Sankarien kävellessä kadulla, ohikulkija ojensi Aolanille savitaulun, johon oli kirjoitettu varoitus, että etelässä on paljon orjaherroja.
Makambo oli hermoillut otsansa polttomerkistä. Aolani muotoili Makambon polttomerkin erilaiseksi, ettei paljastuisi että Makambo on paikallisia orjia. Furidan opetti Makambolle myös peitetarinan, joka sinnikkään toistamisen jälkeen jäi myös Makambon muistiin.
Matkalla kohti valkoista hammasta sankarit pysäytti hengästyneen näköinen, hienoihin vaatteisiin pukeutunut herra. Herra kertoi, että heidän leirissä, kalliokolossa, kesken makkaran grillauksen, suurikokoinen hirviön käsi ilmeistyi kolosta ja vei hänen isänsä.
Herra kertoi olevansa sene chal (arvonimi) nimeltä Ontho ja kotoisin Tarnet Barzamin kaupungista, jonne he olivat olleet matkalla. Heidän seurueeseensa kuului hän, isä ja kaksi palvelijaa.
Tarinaa epäilevä Thaan teki herralle nopean ruumiintarkastuksen, ettei hän piilotellut aseita. Samalla Thaan luki hänen ajatuksiaan, jotka varmistivat tarinan.
Opas kertoi, että idässä, mistä kovaonninen herra juoksi, on paikka jossa kurittomia orjia syötettiin hirviölle, eikä opas suositellut sinne menoa. Sankarit vähät välittivät oppaan varoituksista ja lähtivät matkaan kohti kalliokoloa toivoen että pelastusoperaatio auttaisi luomaan suhteita Tarnet Barzamin kaupunkiin.
Sankarit saapuivat kalliokololle, jossa hirviö oli hyökännyt. Thaan ehdotti, että yritetään samalla tavallla houkutella hirviötä grillaamalla makkaraa. Deimos hermostui ja lähti kiertämään kalliokoloa, ottaen mukaansa Makambon ja Mircoroffin. Ennen kuin sankarit ehtivät aloittaa grillausta, kalliokolosta kuului epämääräistä huutoa, jota sene chal ei tunnistanut isäkseen. Loput sankareista jakaantuivat kahteen ryhmään. Mithionin johtama ryhmä astui sisään kalliokoloon ja Kapteeni ja Mirinda kiertämään vasemmalta ja vahtimaan ympäristöä.
Huuto voimistui ja Juthab lähetettiin hakemaan Deimosta, mutta Deimos vain käski Juthabin “painua helvettiin” häiritsemästä. Hänellä oli jo “suunnitelma”.
Mithionin johtama ryhmä kulki syvemmälle luolaan, onkaloon, josta löytyi kaksi vanhaa luurankoa. Mithion huomasi jonkinlaisen hahmon korkealla katon tuntumassa. Ryhmä asteli onkalosta vasempaa käytävää, kunnes Mithionin huomaama olento ja muita samanmoisia aloittivat heittämään kiviä ylhäältä sankarien päälle. Yksi osui Aolanin siskoon sankarien suojautuessa. Ryhmä päätti palata luiden luo ja piiloutua. Pikkupeikot seurasivat sankareita ja alkoivat kiivetä alemmas, jolloin Furidan ampui, osui ja tappoi yhden.
Sankarit huomasivat peikonkaltaisen suuren olennon lähenevän onkalon toisesta käytävästä. Pikkupeikot naureskelivat ja tanssivat ilosta, että peikko repisi sankarit palasiksi. Peikon astellessa sankareita kohti, Aolani sokaisi sen valovälähdyksellä. Peikon hieroessa silmiään, Mithion hiipi varjoista ja iski sen suun kohdalta halki, samalla iskulla katkaisten myös alas kiivenneen pienemmän peikon kaulan. Peikko kaatui kuolleena maahan.
Business as usual
Pikkupeikot pelästyivät ja luikkivat tiehensä. Mithionin vielä fiilistellessä tappoa, Mircorof ja Deimos saapuivat onkaloon peikon takaa, sene chalin isä ja palvelijat mukanaan. “Toiset sitä vaan pelleilevät peikkojen kanssa, kun toiset suorittivat tehtävän!”, Deimos moitti muita.