Sankarit poistuivat luolasta ja lähtivät siitä etäämmälle etsimään sopivaa leiriytymispaikkaa. Sene chalin, Orthon, isä esittäytyi ja kertoi nimekseen Lesi Lish. Hänen harmaat silmänsä vaikuttivat melkein sokeilta. Deimos kertoi, että vangit roikkuivat ylösalaisin ja pikkupeikot pistelivät vankien jalkoja terotetuilla puukepeillä, ennen siis kuin hän ja Mircorof julmasti teurastivat ne kaikki. Luita oli röykkiöittäin, mutta arvotavaraa sieltä ei juurikaan löytynyt.
Seuraavana aamuna matka jatkui. Opas selkeästi arvosti Lesiä ja kumarteli jatkuvasti tämän läsnäollessa. Sankarit antoivat ylimääräisiä hevosiaan Lesille, Ortholle ja kahdelle mukana olleelle palvelijalle, ja lähtivät ratsastamaan. Lesi Lish vaikutti uteliaalta ja kyseli adunaiciksi paljon sankareista. Mithion kertoi, että sankarit olivat Rivendellin kansan asialla suorittamassa tehtävää, ja nimesi Furidanin, joka ei osannut adunaiccia, ryhmän johtajaksi. Sankarien tehtävästä oltiin aluksi hieman vaitonaisia, mutta sinnikkään utelun jälkeen kerrottiin, että tavoitteena on kerätä alueelta sotureja, jotta voisimme tappaa etelästä lohikäärmeen, jonka vangiksi oli jäänyt ystäviämme.
Aamun hämärässä, Furidan joukon ensimmäisenä, huomasi tummaan kaapuun pukeutuneen ratsastajan kulkemassa kaupunkien välistä tietä, joka näkyi suoraan edessä. Furidan palasi ryhmän luo ja lähetti tarkkasilmäisemmän Mithionin tutkimaan tilannetta. Haltiasilmillään Mithion näki ettei ratsastaja ollut mitenkään tavallinen ratsastaja. Mustakaapuinen ratsastaja vaikutti jo itsessään pelottavalta, mutta sopivassa kulmassa taustaa vasten näytti siltä, ettei ratsastajalla ollut kasvoja. Kun ratsastaja oli suoraan Mithionin edessä, se pysähtyi, sihisi ja tarkkaili ympärilleen. Taitavasta piileskelystään tunnettu Mithion peloissaan painoi päänsä alas ja kurkki vain silloin tällöin arvioidakseen tilannetta. Hahmo ei tuntunut kymmeniin minuutteihin liikkuvan, mutta lopulta aamun sarastaessa lähti kovaa vauhtia eteenpäin.
Sankarit alkoivat matkata tietä pitkin, mutta olivat varuillaan. Aolani, siskonsa kanssa, varmistivat tien kummallakin sivulla, ettei ratsastaja ollut poikennut tieltä. Huomatessaan linnun, Aolani kutsui sitä ja kyseli siltä ratsastajasta ja poikkeavista asioista ympäristössä. Lintu varmisti, että ratsastaja oli jatkanut tietä eteenpäin ja kertoi, että edessä päin löytyy talo.
Tiellä sankareita kohti tuli vahvasti suojatut vankkurit, joita veti kaksi vuohenkaltaista ratsua. Lesi kertoi, että kyseessä saattaisi olla kauppavankkuri.
Huomatessaan sankarit, vankkureita ohjastavat miehet suojautuivat vankkurien sisään ja huusivat haradaiciksi sankareita pysymään loitommalla tai ampuisivat heitä myrkkynuolilla. Sankarit kyselivät mustasta hahmosta ja vankkurit varmistivat pelottavan kasvottoman henkilön jatkaneen tietä eteenpäin. Hahmo oli kysynyt varmistusta tien nimelle kysymällä heiltä sitä tien vanhalla nimellä. Sankarit kertoivat, että hahmo oli rikollinen, jota he ajoivat takaa.
Lesi tervehti vankkureita ja vankkureista tervehdittiin kunnioittaen takaisin. Lesin rikkoessa jään, miehet alkoivat olla vähemmän varuillaan ja sankarit saivat lyhyesti keskusteltua ja kyseltyä alueesta. Juuri kun miehet kömpivät suojistaan jatkamaan matkaa, Thaan kysyi, olisiko heillä jotain myytävää.
Sankarit ostivat vankkureista hiekkapirun pullossa, savupullon, kartan ja yrttejä. Mithion osti kypärän mithril-pikarilla ja sai kaupanpäälle pitkäjousen, jonka antoi Mirindalle. Miehet kertoivat, että kaupungissa löytyy silmälappuinen nainen, jolta voisimme ostaa lisää tavaraa.