Makambo löysi yhdestä teltasta naisen lapsineen, mutta he puhuivat seurueelle tuntematonta kieltä. Sankarit päättivät ottaa heidät väliaikaisesti vangeiksi, varmuuden vuoksi. Seurue alkoi lähestymään lampea ja samalla Thaan tutki telttojen vierestä löytynyttä asevarastoa. Thaan totesi, että leiriläiset taitavat olla jonkinlaisia asekauppiaita.
Sankareiden vesivarannot olivat hupenemassa, joten he päättivät käyttää tilaisuutta hyväkseen ja täyttää vesitynnyrinsä lammella. Lammen vieressä näkyi myös iso lauma kameleita. Sankarit pohtivat tilannetta ja näkivät parhaaksi peläyttää kamelit karkuun, jotta leirin asukkaat eivät lähtisi seurueen perään myöhemmin. Pohtiessaan suunnitelmaa ja täyttäessään ämpäreitä, alkoi kaksi leiriläistä tulittamaan seuruetta kaukaata metsänreunasta.
Thaan lähti ratsastamaan kameleita kohti ja heitti sokaisevan valoloitsun eläinten eteen. Loitsu onnistui peläyttämään kamelit karkuun, mutta myös Thaanin hevonen pelästyi ja alkoi seuraamaan kameleiden esimerkkiä. Thaan oli kuitenkin neuvokas ja lauloi hevoselleen rauhoittavan laulun. Mithion ja Mirinda ottivat tehtäväkseen yrittää sytyttää asevarasto. Furidan ja Deimos suojasivat kilvillään muita heidän täyttäessä vesitynnyreitä. Yhtäkkiä lammen syvyyksistä alkoi kuulumaan messuamista…
Vesitynnyrit täyttyivät nopeasti ja sankarit näkivät parhaaksi päästää vapaaksi naisen ja lapset ja itse rivakkaasti poistua leiristä. Seurue oli ehtinyt vasta muutama kymmentä metriä lammelta, kun yhtäkkiä metsänreunasta ilmestyi heittokeihäillä varustautunut valtava ihmismäinen olento, oletettavasti sama olentko joka oli aikaisemmin käynyt Juthabin kimppuun.
Furidan haastoi olennon kaksintaisteluun ja alkoi ratsastamaan sitä kohti. Olento vaikutti hyväksyvän haasteen ja jäi odottamaan hyvää tilaisuutta keihään heittämiselle. Furidan onnistui kuitenkin viime tingassa väistämään heitetyn keihään, jonka jälkeen hän vaivattomasti katkaisi olennon selkärangan ja kaulan. Samaan aikaan, kenties sattumalta, messuaminen lakkasi. Furidan tarkasteli raatoa ja arveli olennon olleen jonkinlainen puolipeikko.
Muualla, Mithion ja Mirinda totesivat sen liian aikaa vieväksi sytyttää asevarasto tuleen, joten sen sijaan he sytyttivätkin useita telttoja ja heittivät aseet liekkien sekaan.
Puolipeikkoa lukuunottamatta, perääntyminen leiristä sujui ongelmitta ja seurue jatkoi matkaansa vuorijonoa kohti.
Matkan aikana sankarit alkoivat tarkemmin laatimaan tulevaisuuden suunnitelmiaan. Ensin tulisi saada myrskykuningas pois hänniltä, kenties pakenemalla johonkin muurattuun kaupunkiin. Tämän jälkeen pitäisi tutustua idän valtakuntaan ja selvittää mistä saisi palkattua kelvollisia palkkasotureita, joilla voisi vallata Ardorin hovin linnakkeen, joka oletettavasti on enää hyvin heikosti vartioitu.
Linnasta löytynee paljon arvotavaraa, ruokaa, vettä ja kenties muutakin. Linnaa voisi myös käyttää tukikohtana tulevaisuuden tehtäviä varten, joihin saattaa kuulua Al-Bardhorin ruhtinaskunnan haltuun ottaminen. Ardorin linnakkeen valtaamisen jälkeen, ensisijainen tehtävä tulee kuitenkin luultavasti olemaan Tal-Rashan olotilan selvittäminen.
Lisäksi Furidan päätti ottaa tehtäväkseen sivistää Juthabia, Makamboa, Mircoroffia sekä Aolania ja hänen siskoaan maailman menoista, kulttuureista, teknologioista ja historiasta.
Seuraavana aamuna kaksi seurueen hevosista olivat jo niin uupuneita, että ne piti lopettaa. Mitä kummempaa, Mithion alkoi yhtäkkiä tuntemaan liikehtimistä repussaan. Liikehtiminen muuttui nopeasti väkivaltaiseksi ja Mithion heitti repun maahan. Meni vain muutama sekuntia, kunnes jokin etäisesti sudenkorentoa muistuttava, ison kokoinen hyönteinen repi repun sisältäpäin rikki. Hyönteinen oli kooltaan suden pään mittainen ja omasi skorpionin hännän. Lisäksi se näytti lähes mekaaniselta.
Mirinda yritti vahingoittaa hyönteistä ampumalla sitä nuolella, mutta ei onnistunut aiheuttamaan merkittävää vauriota. Sankarit valmistautuivat taistoon, mutta hyönteinen lähtikin taivasta kohti ja karkuun.
Mithion tutki mistä hyönteinen olisi voinut ilmestyä ja huomasi mystisen orbinsa, jota hän oli katakombeista asti kantanut mukanaan, olevan auki. Salamurhaajien johtaja totesi, että jonkun palvelus on loppunut…