Syvyyksissä paljastui jälleen uudet portaat. Miten tämä on mahdollista? Kuinka alas he voisivat vielä laskeutua? Olisivatko edes pohjoisen kääpiöt pystyneet samanlaiseen urakkaan? Täydellinen hiljaisuus oli tavallaan hyvä uutinen, mutta joku tai jokin oli tappanut taakse jääneen soturin. Se oli edelleen kaikilla tuoreessa muistissa.
Furidan ja Mithion ottivat joukon kärjen. Thaan ja Aolani heidän takanaan. Ilmassa saattoi haistaa ensimmäistä kertaa oudon hajun. Siinä oli rikkiä ja mädän levän tuntua. Olivatko he jo aivan meren äärellä.? Ajatus kävi varmasti useamman mielessä. Ilmavirta käytävässä antoi varmuutta, että se ei päättyisi uuteen umpikujaan.
Portaiden jälkeen matka jatkui pitkänä tasaisena käytävänä. Sitä pitkin joukko pystyi kulkemaan parijonossa turvallisen tuntuisesti. Seinissä ei enää näkynyt kuvia, kirjoituksia tai muita elonmerkkejä. Käytävä jatkui muuttumattomana satoja metrejä. Hitaasti edettynä se tuntui pieneltä ikuisuudelta. Tulisiko se kohta päättymään? Se oli turha toivo. Edessä oli uudet portaat. Tällä kertaa vielä pidemmät, kuin aikaisemmat.
Portaiden päässä jatkui identtinen käytävä edelliseen nähden. Hetken edettyä sankarit huomasivat, että ilmavirta haihtui. Olisiko takana olleet ovat painuneet kiinni? Saattoiko jokin mekanismi automaattisesti sulkea ovet? Vai olisiko joku voinut sulkea ovet käsiin? Joukon peräpää olisi jo tässä vaiheessa kaukana ovesta, joten toivottavasti tämä ei ollut asian laita. Oli niin tai näin, takaisin he eivät aikoneet enää kääntyä.
Matka taittui vielä yli tunnin, kunnes ensimmäistä kertaa edessä näkyy jotain uutta. Se oli käytävän päässä oleva aukko, josta Mithion näki heikosti valaisevaa vihreää kajoa. Mitä se voisi olla? Oli edelleen täysin hiljaista. Mithion päätti hiiviskelken mennä ottamaan asiasta selvää. Furidanin luolantuntemus vaistot heräsivät ja hän haluaisi kiinnittää Mithioniin köyden, vaaran mahdollisuuden huomatessaan. Mithionin edetessä käytävää alkoi hänelle hahmottumaan näky, jota hän ei osannut odottaa.
Se oli silta, joka oli rakennettu valtavaan luolaan. Vihreä kajo johtui alla kuohuavasta merestä. Noin 80:n metrin korkeudessa virtauksen pystyi yhä huomaamaan. Mitään epäluonnollista pohjalla ei kuitenkaan näkynyt. Oudoin näkyy oli edessä sillan päässä, josta nousi torni kauas korkeuksiin. Niin korkealle, että edes Mithion ei pystynyt loppuun asti näkemään. Hänen ei tarvinnut enää turvautua soihdun valoon, koska hänen miekkansa loisti nyt kirkkaanpana kuin ennen. Hän ei vain tiennyt miksi. Oliko se varoitus jostain? Reagoiko miekka mereen tai syvyyteen? Hän ei voinut tässä kohtaa muuta, kuin arvailla.
Paikalle saapui nyt myös Furidan, Thaan ja Aolani. Mithion Kertoi muille että, edessä on torni. Mitään liikettä siellä ei näy tai ääntä kuulunut. Tässä kohtaa Aolani päättää käyttää lintua pitkästä aikaa hyödyksi, mutta lintu olikin peloissaan. Se oli ymmärrettävää. Eihän se ollut lähelläkään luonnollista elinympäristöänsä. Ei joukossa kukaan ollut. Pelko oli tässä tilanteessa kuitenkin voitettava. Hän otti linnun mielen valtaansa ja lähti lentoon. Hän näki nyt tornin lähempää, kuin kukaan muu, mutta ei pystynyt havaitsemaan mitään uutta. Vain pienen hetken päästä linnun pelko alkoi jo vaikuttamaan liian raastavalta, joten hän toi sen takaisin.
Oli aika jatkaa matkaa jalan. Ei ollut turvallista ottaa kaikkia vielä sillalle, joten sankarit päättävät jatkaa matkaa toistaiseksi keskenään. Myös Deimos halusi päästä taas kärkeen mukaan ja Pelenakeka oli edelleen Aolanin hallussa. Tornin lähettyvillä paljastui, että merestä nousi jotain. Se oli jonkinlainen kivinen patsas. Miten se oli mereen rakennettu? Liittyykö se jotenkin näihin ”Jumaliin”?
Suurella varovaisuudella sankarit etenivät sisälle torniin. Siinä ei ollut ovea. Sisällä ei ollut muuta, kuin portaat ylös ja alas. Ne olivat eri puolilla tornia. Keskeltä jatkui silta luolan toiselle puolelle. Tässä vaiheessa ryhmä tuntui alimiehitetyltä. He lähettivät Juthabin hakemaan pääjoukosta apua. 40 aseellista miestä saapui ryhmän tueksi. He saivat tehtäväkseen suojata sankarien selustaa, kun he päättivät lähteä tutkimaan ylös johtavia portaita.
Ylempänä portaat eivät jatkuneetkaan enää sisällä, vaan muuttuivat tornin ulkopuolelle. Vielä hetken edettyään sankarit huomasivat, että ylemmäs ei ollut enää pääsyä. Ylhäällä oli tasanne, jonka päällä näkyi tuhoutuneita portaita. Katossa näkyi erikoisesti tukittu aukko. Aukon olivat tukkineet suuret lohkareet, jotka eivät alkuperältään tuntuneet kuuluvan luolaan. Mutta jotain he tasanteelta kuitenkin löysivät. Se oli metallinen kuutio, joka oli hienosti koristeltu. Kaiverrukset sen päällä näyttivät osittain tutuilta. Mithion, Aolani ja Furidan tutkivat kuutiota yhtaikaa. Aolani havaitsee kuution käyttömekanismin nopeasti ja kuutio napsahtaa auki. Se oli tyhjä.
Aolani pohtii, mitä siinä olisi voitu säilyttää? Kuin salama kirkkaalta taivaalta hän keksi, että siihen sopisi täydellisesti ”epävalonkivi”. Miten hän sen hoksasi? Oli kulunut aikoja, kun he olivat viimeksi olleet kivien kanssa tekemisissä. Furidan katsoo Aolania ylpeänä, kun Mithionille tapahtuu jotain.
Hän näkee kun tummaihoinen nainen ojentaa kuution Ardanalle. Mitä ihmettä?! Näky päättyy nopeasti. ”Ei!” ”En ymmärtänyt” Mithion tokaisi. ”Nyt kaikki hiljaa” hän sanoi. Hän meni maahan polvilleen, ja pisti silmät kiinni. Vaikka näky ei varsinaisesti tullut enää uudelleen, hän kykeni käymään tilanteen hitaammin uudestaan läpi. Tummaihoisella naisella oli kullatut huulet ja silmäluomet. Hän muistutti paljon Aolanin kansaa. Kuution luovutus tapahtui tasanteen viereisellä portaikolla. Ardanan kasvot olivat nuoremmat ja lempeämmät, mitä he olivat ennen nähneet. Näky loppui huolestuneen näköisen tummaihoisen naisen lauseeseen, jota Mithion ei ymmärtänyt, mutta alkoi vaistomaisesti tätä toistamaan. Tämän lauseen Aolani ymmärsi ja lausui sen ääneen: ”pidä se turvassa ja poissa maailman näkyviltä”
Oliko tämä paikka tosiaan liitoksissa kiviin ja Ardanaan? Oliko se pelkästään sattumaa, että he löysivät tämän kuution? Miten kaikista maailman kolkista, yksi kivistä olisi piiloitettu tänne? Miksi se oli alunperin tämän toisen naisen hallussa? Asiat alkoivat käydä yhä vain enemmän mystisiksi.
Takaisin alas päästyään, joukko alkoi taas kokoamaan itsensä matkan jatkumista varten. Kukaan vartiossa ollut sotilas ei ollut uskaltanut mennä katsomaan, mitä portaiden alapäässä olisi ollut. Kennelläkään ei ollut intoa mennä lähemmäksi merta niin kauan, kuin oli jäljellä muitakin vaihtoehtoja.
Thaan ja Mithion pohti, miten tästä eteenpäin kannataisi jatkaa, kun he huomasivat pienen matkan päässä jotain erikoista. Hunkar-päälikkö oli kiinnostunut Furidanin hallussa olevasta kuutiosta ja halusi tutkia sitä. Tilanne oli epäselvä. Hunkar-päälikkö osoitti harvoin erityistä kiinnostusta ihmisiin tai esineihin. Furidanin käsissä oli nyt myös metallinen pallo, ”orb” jonka hän ilmeisesti oli saanut salaperäisiltä naissotureilta aikoja sitten. Miksi? Sen hän oli halunnut pitää salassa. Niin ilmeisesti edelleen, mutta jokin vaikutti nyt yhdistävän Hunkar-Päällikköä, Furidania, ”orbia” ja mystistä kuutiota. Mikä, saammekohan koskaan tietää?