Edeltävistä seikkailuista oppia ottaneina sankarit päättivät suorittaa pääluvun laskennan. Jokaisen ryhmän johtajat määrättiin suorittamaan omiensa laskenta, paitsi siviilit, jotka Deimos halusi henkilökohtaisesti tarkistaa, ettei “yhtään rottaa” ole karannut.
Deimos suoritti siviilien laskennan ja uhosi heille, että jos kukaan yrittää mitään epäilyttävää, niin hän henkilökohtaisesti hakkaa sen nuijalla tohjoksi, samalla näyttävästi nuijaansa heilutellen. Deimoslaisuuden pappi Yasaf huusi siihen että “näin on!”. Haradilaiskapteeni Eilif kertoi sen jälkeen, että jokainen 85 haradilaisesta on yhä vahvuudessa.
Muita selvästi myöhemmin Furidanin puheille saapui varjokaartin kapteeni, huolestunut ilme kasvoillaan.
‘Laskimme kahdesti ja molemmilla kerroilla saimme saman tuloksen – pääluku on yhdellä liian suuri’, kapteeni kertoo hämmentyneenä
Oliko joukossa myyrä? Vai olisiko ensimmäinen laskenta voinut mennä pieleen? Sankarit päättivät varmuuden vuoksi selvittää tilanteen ja määräsivät, että kapteeni saa tarkastaa jokaisen kasvot ennen kuin matka jatkuisi. Tarkastus tapahtuisi kivitornin sisällä, kaartilaisten kulkiessa sillalla ja tornin läpi jonona. Haradilaisia määrättiin alaportaiden vahdiksi, muu joukko meni edeltä siltaa pitkin.
Kapteeni tarkisti ohikulkevia kaartilaisia yksitellen. Hieman päälle sadan ohitettua, kapteeni hienovaraisesti vihjasi Furidanille, että tämä edessä on epäiltymme. Furidan veti aseensa ja ryntäsi kohti karjuen että “napatkaa se!”. Kapteeni osoitti epäiltyä keihäällä ja Mircorof lähestyi epäiltyä aikoen napata hänet otteella kiinni, mutta epäilty pinkaisi karkuun kohti siltaa, jossa oli muita varjokaartilaisia hiljaa etenemässä, ja jossa Mithion oli asemissa.
Myyrän ohitettua edestään muutamia varjokaartilaisia, yksi käänsi yllättäen keihäänsä myyrää jahtaavaa Mircorofia kohti. Mircorof, vauhtiaan hidastamatta, ryntäsi ja iski keihään katki miekallaan, lopulta taklaten estelleen kaartilaisen kumoon. Mithion huusi “seis!”.
Samalla Thaan veti aseensa ja huusi haradilaiset ylös luokseen, katsoi nopeasti ympärilleen huomaten usealla kaartilaisella pelottavan tyhjän katseen. Thaan varoitti muita, ja Furidan kuittasi että huomasi saman.
Kaartilaiset alkoivat valua tornista eteen- ja taaksepäin lähteviä siltoja pitkin poispäin sankareista, ja tila tyhjentyi nopeasti.
Furidan ja varjokaartin kapteeni ottivat Mircorofin aseista riisuman kapinoijan kiinni. Kapinoija puri ja sähisi, tyhjä katse kasvoillaan. Tuntui kuin kapinoija olisi taistellut kaikin voimin. Kovan vastarinnan jälkeen hänet saatiin sidottua köydellä. Furidan tunnisti, että sätkintä ja tyhjä katse vaikuttivat samanlaisilta oireilta kuin noidan keitos aiemmin kaupungissa aiheutti.
Sankarit huomasivat edessään joukon varjokaartilaisia, jotka katselivat ja juttelivat hämmentyneinä ympärilleen. Heillä ei näyttänyt olevan sitä tyhjää katsetta, joka oli muilla oudosti käyttäytyneillä.
Furidan kysyi, Mithionilta, että saiko hän karanneen kiinni, mutta Mithion kertoi olleensa selästä uhattuna tikarilla. Epäilty pääsi juoksemaan karkuun.
Kapteeni kutsui upseerinsa kokoon selvittääkseen tilannetta. Haukka ja Shakaali saapuivat paikalle. Shakaali kertoi, että kaikki paikalta karanneet kaartilaiset olivat istuneet yhdessä taukopaikalla ja joukosta yksi, todennäköisesti naispuolinen, avulias kaartilainen oli jakanut ruokaa ja oikein makeita keksejä. Sankarit uskoivat tämän olleen noidan kolttosia. Jäljellä oli enää 147 varjokaartilaista.
Aolani tutki noiduttua kaartilaista, mutta ei tunne oireisiin parannuskeinoa. Aolani kysyi neuvoa muinaiselta päältä, joka kertoi, että kyseisen “ihmisparan mieli on murrettu syöttämällä ilkein aikein keitettyä myrkkyä” eikä se vaikutus parane milloinkaan itsestään. “Murretut mielet tottelevat telepaattisesti noitujaansa vaikka henkensä uhalla”, pää jatkoi. Vain harvinaisista yrteistä keitetty lääke pystyisi sen kumoamaan. Pää kuvaili yrtit, ja hämmästyi, kun Aolani kertoi, että hänellä on niitä kaikkia. Kun pää oli kertomassa, että hänellä ehkä olisi keinoja päästä vihamielisen telepatian väliin, kauempaa vedestä kuului valtava loiskahdus, kuin siellä olisi ollut valas tai muu valtava olento. Mithionin tarkat silmät havaitsivat jonkin ison käärmemäisen olennon tai olennon selän sukeltavan takaisin veteen.
Mircorof ja Furidan heittivät, kapteenin luvalla, vangitun kaartilaisen veteen, josta kuului vain pieni loiskahdus. Sankarit taustajoukkoineen lähtivät rivakasti eteenpäin. Taaksepäin lähteneiden kaartilaisten kohtalo arvelutti sankareita, koska tuulenvireen loppumisen sankarit tulkitsivat johtuvan siitä, että ovi aukko olisi mennyt kiinni. Jollei ovi avautuisi, niin kaartilaisten ainut tie olisi sankareita kohti.
Sankareiden edetessä, tummaa kiveä ollut luolan seinä muuttui öljyisen mustaksi, suorastaan valoa tukahduttavaksi. Kun sitä katsoi tarkemmin, se näytti sisältä sauhumaisen väreilevältä. Sankarit muistivat nähneensä samaa kivilajia mustassa kivipaasissa, jonka kohtasivat aiemmin, ja jota Mircorof ja Thaan koskettivat. Samaa kiveä sankarit näkivät myös aavikkokaupungin katakombeissa.
Muiden vielä hämmästellessä mustaa kiveä, Mircorof lähti rivakasti etenemään. Thaan otti pari nopeaa juoksuaskelta ja lyöttäytyi heti Mircorofin taakse, muiden seuratessa normaalia tahtia perässä. Thaanin vilkaistessa taakseen näytti kuin muu joukko olisi jäänyt sakean mustan sumuverhon taakse.
Mithionin astuessa mustan kiven puolelle hänen miekkansa roihahti suureen vihreään liekkiin ja valaisi selvästi ympäristönsä. Mithion tunsi kuin olevansa valon suojaamassa kuplassa, pahan pimeyden ympäröimässä tunnelissa.
Muiden alkaessa kadota näkyvistä Thaan tarttui Mircorofia olkapäästä ja käski hidastamaan. Mircorof pysähtyi ja sanoi: “katso, siellä on ystävä edessä”. Thaan suuntasi katseensa eteenpäin ja näki tumman naisen kultameikissä, kuten Aolanin muinaisilla sukulaisilla. Kun muut saivat kaksikon kiinni, Mithionin miekan valaistessa hahmo hälveni ja hävisi kuin ilmaan. Kun Thaan kertoi muille, mitä näki, Mircorof töksäyttää, että hän ei kyllä tuota nähnyt. “Mitä sitten näit”, Thaan kysyi?