Thaanille osoitettu miekka loisti onkalossa, kuin aamun ensisäteet pitkän yön jälkeen. Se oli komeudessa uuden kantajansa veroinen. Sen hehku toi uutta toivoa vapaudesta, teloitusta odottaville sotilaille. Miekka etsi vertaistaan, mutta oli sen viimeinen löytänyt. Sen kerrottiin olevan pari Mithionin miekan kanssa. Ne olivat taottu kaupungin kukkulaan osuneesta meteoriitista kauan kauan sitten. Mithion ei olisi uskonut, että hän saisi koskaan tietää miekkansa alkuperästä, mutta nyt mysteeri oli ratkennut. Miten miekka oli päätynyt joskus Solaralle, sitä hän ei tohtinut kysyä. Hän ei halunnut puhua Solaran kohtalosta, jos sitä joku olisi mahdollisesti kysynyt.
Haltia, joka ei ollut vielä paljastanut nimeään, aloitti kertomaan epäonnistuneista retkikunnista, kohti vihollisen oletettua tukikohtaa. Niitä oli ollut kolme. Kaksi ensimmäistä olivat päättyneet nopeasti. Molemmat olivat löydetty tapettuina jo pian matkan alettua. Orbit olivat löytäneet tiensä retkikuntien taskuun ja oli mahdollisesti pääsyynä tehtävän epäonnistumiseen. Kolmas retkikunta oli edelleen kateissa.
Sankarit janosivat enemmän tietoa, joten heille tarjottiin mahdollisuus päästä tutkimaan linnan arkistot. Arkistot olivat valtavat. Aivan, kuin kaikki maailman tieto olisi ahdettu näiden seinien sisään, eikä se totuudesta ehkä kaukana ollutkaan. Pelenekan avulla heillä oli nyt kyky tutkia ikivanhoja kirjoituksia, joiden tulkkaaminen ei ollut aikaisemmin onnistunut.
Peleneka syventyi kirjoituksiin. Mahdollisesti tärkeää tietoa oli paljon, mutta ei aikaa hukattavaksi. Viimein eräs ikivanha pergamentti sai kuolleet kasvot vakavoitumaan entisestään. Hänelle selvisi, että Pelenekan oma kansa, hänen viisi vanhaa henkiheimolaista ystäväänsä olivat näitä “ikiaikaisia vainoajia”. Heidän maansa oli aikoinaan vallattu ja he tulisivat kostamaan aina siihen asti, että kaikki muut kansat olivat tuhottu tai karkotettu. He olivat katkeruudessaan mananneet loitsun, joka toi henkiheimolaisille ikuisen elämän. Ei tosin samalla tavalla, kuin haltioilla, vaan ruumis hapertuu ja muumioituu, mutta katkeroitunut sielu ei suostu poistumaan ruumiista.
Nyt siis Peleneka viimeinen ymmärsi, miksi hän on edelleen elossa.
Ikiaikaisilla vainoajilla oli siis ollut tuhansia vuosia aikaa kasvattaa mahtiansa ja juonia muut kansat tuhoon. Säänhallinta oli ainakin yksi taito, jonka henkiheimolaiset olivat omaksuneet aikojen saatossa. Nämä pahamaineiset orbit olivat siis tärkein osa tätä tavoitetta ja niitä pystyi hallitsemaan vain “kolmen tähden alla”, viiden mahtavan henkiheimolaisen tukikohdasta. Hän onnistui vielä löytämään kirjoitukseen, missä viitattiin tulen olevan heikkous näitä mahtavia muumioituneita olentoja vastaan.
Selvisi myös, että aavikolla vaanivat myös hyvin vaaralliset hiekkakäärmeet. Näitä hirviöitä houkutteli mahdollisesti kiiltävät esineet, mutta siitä ei ollut varmuutta.
Arkistoista palattuaan, Peleneka kertoi kauhistuttavista löydöistään sankareille Aolanin tulkkauksen avulla. Tieto oli tietenkin huolestuttava, mutta nyt heillä oli ainakin jonkinlainen ymmärrys, mihin he olivatkaan ryhtymässä ja mitkä panokset heidän retkikunnalla olisi.
Seuraavana aamuna oikeudenkäynti vihdoin koitti. Sali oli valtava ja sankarit tunsivat itsensä pieneksi, kun tuomari ylhäältä käsin luki syytökset petturuudesta ja maanpetoksesta. Kukaan ei tietenkään kiistänyt syyllisyyttään, sillä tuomio oli vain teatteria. Kun tuomari viimeinen tuomitsi joukon teloitettavaksi, se sai silti aikaan kylmiä väreitä. He eivät ehkä kohtaisi kuolemaa vielä huomenna, mutta lähipäivinä tai viikkoina, he tulisivat taistelemaan hengestään.
Vielä takaisin linnan vankionkaloon kävi sankarien tie, mutta vain hetkeksi. Oli aika varustautua. Kun käsissä on keskimaan ehkä suurimman kaupungin aseet, varusteet, ja yrtit ei tehtävän onnistuminen jäisi niistä kiinni. Mithion onnistui neuvottelemaan vielä lisää maagisia pulvereita, mitkä hyvinkin saattaisi tulla tarpeeseen.
Retkikuntaan kuului nyt sankareiden lisäksi, muutama opas, Haltia, Hunkari, Belerian, Prince regent ja Peleneka. Oletteko valmiita? Kysyi Belerian. Viimeinen retkikunta matkaan, mars!