Seure oli nyt kasvanut noin tusinasta kahteensataan mieheen ja matka Tarnet Barzamista Tartaustiin sujui arvaten rauhallisesti. Aolani käytti aikansa tutustuen uuteen lintuystäväänsä, eikä kestänyt kauan ennen kuin heidän välille oli muodostunut vahva side.
Tartaust oli suurenmoinen kaupunki ja sen tornit hiposivat taivasta. Kuten Tarnet Barzamissa, myös Tartaustissa vastaanotto oli hyvin lämmin, joskin seikkalijat olivat huomanneet, että joku seurasi heitä kaduilla. Seurue majoitettiin torniin josta pystyi kaukaisuudessa näkemään Fulin hohtavan tornin. Lisäksi seikkailijoita hemmoteltiin hyvällä ruualla ja seuralla. Thaan päätti ottaa opikseen paikallisten poikkeuksellisen hyvistä keskustelutaidoista.
Mithion otti tehtäväkseen tutkia torni ja sen parvekkeet, mutta ei löytänyt mitään maininnan arvoista. Furidan ehdotti Thaanille, että tämä voisi käydä vilkaisemassa kirjastoa. Thaan oli samaa mieltä, ja lisäksi hän päätti lähettää viestintuojan Valkoiselle hampaalle, kertoen meidän tulosta.
Aolani lähti seuraavana päivänä Juthabin kanssa etsimään tietoa Tarnet Barzamin johtajien sokeutta aiheuttavasta sairaudesta, ja johtolangat vei hänet naisen luo joka mitä ilmeisemmin oli jonkinlainen noita…
Myöhemmin seikkalijat kutsutaan tapaamaan Tartaustin ruhtinasta. Tämä esitti seikkalijoille ehdotuksen:
“Hyvä Rivendellin ruhtinas Furidan,
Sinun ja liittolaistesi maine on kiirinyt edellänne ja teistä kerrotaan jo nyt tarinoita jokaisessa kaupunkimme kadunkulmauksessa. Tarnet Barzamin päämiehet olivat hyvin ystävällisiä antaessaan sotilasosaston käyttöönne. Mielestäni teidän kuitenkin tulisi käyttää voimaanne rinnan meidän valtakuntamme kanssa ja yhdessä voimme kaivertaa teille hallitavaksi osan tästä uudesta kasvavasta valtakunnasta, eikä teidän mielestäni tulisi lähteä tällä tärkeällä hetkellä harhailemaan tukikohdatta vuorten eteläpuolen erämaihin. Tehkää tästä maasta itsellenne koti.
Musta maan ruhtinas on pakko-ottanut tärkeimmät kaivoksemme ja maamme viljantuotto on laskenut vuosisatoja. Emme saa tältä “kaikkien maiden” ruhtinaalta kuitenkaan mitään apua tai vastinetta, pelkästään aivan hirveän ja täysin kestämättömän verotuksen maksettavaksemme. Pian kaupungillemme käy kuin Tûl Pôacille ja loputkin sivistyksemme kehdot hukkuvat kaaokseen ja joutuvat raakalaisten käsiin.
Mustassa maassa nyt valtaistuimelle nousevan ruhtinaan pojan korvaan kuiskutellaan myrkyllisiä neuvoja ja valtaistuimen takana seisoo jo pitkään todellista valtaa käyttävä kuolematon valkohiuksinen ja suippokorvainen olento. Mustan maan kansa on kuitenkin saamassa tarpeekseen ja niin ovat monet muut valtakunnan osat. Monessa kellarissa taotaan jo hämärässä miekkaa. Laskijani kertovat mustan maan armeijan olevan jo monelta osin liiaksi venytetty eivätkä joukot pystyisi torjumaan hyökkäystä monesta suunnasta yhtäaikaa.
Kaukaa viisaat ovat kyllä huomanneet jo pitkän aikaa, että maailma on hajoamassa kappaleiksi, mutta me vielä pidämme yllä järjestystä tässä maailman kolkassa ja elämme ikivanhan perinteemme mukaisesti.
Liittoutukaa meidän kanssamme ja nauttikaamme voiton makeaa mettä yhdessä niin, että molemmille jää enemmän jaettavaa alamaisilleen!”
Ehdotus oli seikkalijoille odottamaton käänne, eivätkä he pystyneet antamaan vastausta heti. He palasivat takaisin majapaikalleen neuvottelemaan keskenään asiasta, luvaten ruhtinaalle että he palaavat pian vastauksen kanssa. Thaanin hiljaisuusloitsun suojaamana, he suunnittelivat seuraavaa siirtoaan…