Mircoroffin ja muiden ammuttua Ardanaa seurasi suuri räjähdys, jonka seurauksena luola romahti ja taistelu päättyi. Sankarit, omaksi onnekseen, ehtivät juosta luolan keskelle, josta luolan katto oli auki, ja selvisivät pahimmasta luolan romahduksesta.
Kerättyään itsensä kasaan, sankarit alkoivat tutkia, mitä ympäristöstä oli vielä jäljellä. Löytyi monenmoista arvotavaraa, joita Pallando arvioi.
Mircorof huomasi kivenlohkareiden alta hopeista hohdetta, josta hetken kaivettuaan löysi Solaran liekehtivän miekan. Arvojärjestystä kunnioittaen Mircorof, lievästi vastentahtoisesti, luovutti miekan kapteenilleen, joka puolestaan luovutti sen edelleen, Furidanin kehoituksesta, Mithionille.
Juthab-niminen haradilainen lupautui Furidanille aseenkantajaksi.
Kuopan ulkopuolelta löytyi salamurhaajien johtaja, kuolleena, kasvot haposta sulaneena ja epämuodostuneena. Vierellään avautunut pallonmuotoinen esine. Johtajan roolin salamurhaajien puhujana otti arvojärjestyksessä seuraava.
Lupauksensa täyttäneet salamurhaajat alkoivat suhtautua sankareihin penseästi, mutta luovuttivat kuitenkin löytäneensä arvotavarat, koska kuuluivat tehtävän aikana sankarien käskyn alle. Salamurhaajat olivat löytäneet Ardanan eboniittikahvaisen valtikan ja Morthaurin otsarivan.
Thaanin johdolla ympäristöstä kerättiin kaikki syötäväksi ja juotavaksi kelpaava. Nyt ruokaa ja juomaa riitti yhdeksäksi päiväksi.
Aikansa sortunutta luolaa tutkittuaan sovittiin jatkosta. Karistaakseen myrskykuninkaan kannoiltaan, ryhmä jakaantui eri suuntiin. Saruman lähti kivien kanssa pohjoiseen, Pallando ja Gilrin länteen ja päähenkilöt itään.
Idän seurueeseen kuului Thaan, Furidan, Mithion, Aolani ja sisko, Deimos, Mirinda, Makambo (iso hampaaton orja), aseenkantaja Juthab, hunkar-päällikkö, ruhtinaan poika, 9 salamurhaajaa, Mircorof ja kapteeni.
Vaikka horisontissa ei näkynyt muuta kuin hiekkaa, niin Thaan muisteli lukeneensa jokin aika sitten tavatun palkkasoturijoukon johtajan päiväkirjasta, että pieniä kyliä tai asutuksia on lähistöllä useita. Parantaakseen mahdollisuuksiaan Mithion ennusti ryhmälle turvallisinta reittiä kaakon suunnasta.
Matkalla Furidanin taistelussa saamat palovammat alkavat vaivata ja kivuliaasti turposivat vääntäen Furidanin naamaa entistä rumemmaksi. Jäämiekkaa apuna käyttäen Furidan jäähdytti kasvojaan yrittäen samalla ohjata mieltään pois kivusta pohtimalla joukolle strategioita ja muodostelmia, onnistuen siinä, kivualiaasta tilanteesta huolimatta, erinomaisesti.
Matkalla seurueen pysäytti merkillinen ilmiö. Kirkkaalta taivaalta iski salamoita kaikkialle ympärille. Pelottavasta näystä toivuttuaan, sankarit kiirehtivät matkaa.
Illan saapuessa seurue huomasi isoja luonnollisia kivimuodostelmia edessään. Varovaisen tutkiskelun jälkeen huomattiin, että kivien keskellä oli pieni leiri. Sankarit hetken pohtivat strategiaa ja päätyvät näkösuojassa hiipimään lähemmäs ja siitä rynnimään yllätyshyökkäyksenä leiriin.
Leirin asukkaat vaikuttivat yllättyneiltä ja hätääntyneinä ryntäsivät läheisiin metsiin piilon. Leiristä löytyi suuri määrä koristeltuja pääkalloja ja sadoittain nippuun pakattuja aseita, mutta vain muutamia ihmisiä. Yhdellä vähän vastarintaa yrittäneellä miehellä oli teroitetut hampaat ja muutama nähtiin hyppäävän kivipainojen kanssa lampeen. Vaikka leiri ei vaikuttanut erityisen uhkaavalta, niin silti moni asia jäi vaivaamaan sankareita.