Demoni

Tunnelma oli odottava ja jännittynyt. Sankarit olivat juuri juosseet itsensä hengästyksiin kultaisen naisen perässä, joukko kuolleista heränneitä varjokaartilaisia kintereillään, kunnes jähmettyivät paikoilleen, kauhusta. Edessä seisoi suurisarvinen ja valtavilla kynsillä varustettu paholaisen näköinen demoni.

Hetken aika tuntui pysähtyvän, ja kuului vain vierustoverien raskaat hengitykset.

Mircorof latasi jousen ja ampui nuolen demonin rintaan, ja se kirkaisi silminnähden suuttuen sankareille. Demonin korkeaääninen riipivä karjaisu katkaisi hiljaisuuden ja jäi soimaan sankareiden pään sisälle. Se lamaannutti seurueen eikä kenenkään tehnyt mieli lähestyä demonia. Demoni lähti nopeilla juoksuaskelilla syöksymään uhkaavanoloisesti kohti kultaista naista.

Muiden vielä hämmästellessä tilannetta, Thaan keräsi itsensä kokoon ja juoksi määrätietoisesti kultaisen naisen viereen. Hän veti näytösluonteisesti miekkansa esille ja huitoi sillä ilmaan, lopulta osoittaen sillä suoraan demonin suuntaan. Vain toinen tulisi selviämään tästä.

Furidan valmistautui ampumaan jousella. Aolani siskoineen, Mithion ja Mircorof kaikki valmistelivat loitsuja. Mithionin loitsu ennusti tulevaisuutta, ja antoi Mithionille näyn, mitä seuraavan minuutin aikana tulisi tapahtumaan. Samalla kultainen nainen katsoi juoksevaa demonia tuimasti ja loihti ympärilleen suojakilven. Aolani siskoineen taikoi joukon taakse tukevan T-mallisen puuvallin hidastaakseen sankareita jahtaavia epäkuolleita sillä välin, kun taistelu keskittyi demoniin.

Demoni löi molemmilla käsillään voimakkaasti kultaisen naisen suojakilpeä. Se kipinöi ja halkesi, ja lopulta valonvälähdyksen kera hajosi valtavaksi paineaalloksi, joka paiskasi demonin kauas taaksepäin, selälleen. Demoni kierähti ketterästi takaisin pystyyn huomatakseen, että kultainen nainen oli jo loihtinut uuden, tällä kertaa hieman aiempaa himmeämmän, suojakilven.

Kaksintaistelussa Thaan ei mitenkään kykenisi pärjäämään vikkelälle ja vahvalle demonille, mutta yhdessä kultaisen naisen kanssa, taistelu tuntui tasaväkisemmältä, kun demoni joutui jatkuvasti olemaan varuillaan kultaisen naisen suuntaan. Thaan ja demoni väistelivät toistensa iskuja eikä kumpikaan saanut merkittäviä osumia aikaan.

Lopulta demoni onnistuu yllättämään Thaanin, kun demonin oikea käsi huitaiseekin yhtäkkiä taaksepäin Thaania kohti, ja näpäyttää Thaanille pienen tällin, kynsien kuitenkin viillettyä ohi. Thaan tunsi riuhtaisun ja huomasi demonin tarttuneen Thaanin kilvestä, jolloin hän nopeasti repäisi remmit irti ja luopui siitä. Demoni yritti puristaa Thaanin taikakilven rikki, mutta ei onnistunut siinä, ja heitti sen kuilun syvyyksiin.

Kultainen nainen lausui teräviä mahtipontisia sanoja ja suojakilpi laajeni koko ryhmän ympärille.

Mircorof ampui demonia jäävasamalla, mutta se sai aikaan vain pienen naarmun.

Demoni löi kynsillään kultaista naista, ja raapaisun seurauksena kultaista verta lensi ympäriinsä. Sankareiden hämmästykseksi maahan lentänyt kultaisen naisen veri alkoi loistaa kirkkaan keltaisena. Siitä alkoi kasvaa pieniä kultaisia olentoja.

Furidan jännitti jousensa surmanuolella ja tähtäsi huolella. Nyt ei ollut varaa virheisiin. Furidan laukaisi nuolen eikä pystynyt pidättelemään innostustaan huomattuaan, että surmanuoli lävisti demonin rinnan. Demoni parkaisi tuskasta – tai raivosta – ja horjahti, mutta lähti silti, nuoli rinnassa, syöksymään uudelleen kohti. Juuri ennen kultaista naista, demoni ottikin nopean sivuaskeleen Thaania kohti ja yritti tarttua, mutta varuillaan ollut Thaan väisti ketterästi otteen kierähtämällä taaksepäin.

Verestä kasvaneet kultaiset hyypiöt tarrasivat demonin jalkaan ja alkoivat purra sitä. Välittämättä jalkaan purevista olennoista, demoni pysähtyi hetkeksi ja kurotti kädellään Thaania kohti. Samassa Furidan ja Mithion kävivät päälle ja löivät demonin kylkeen ilkeännäköiset viillot. Demoni karjaisi tuskasta ja sankarit kokivat hetken helpotuksen, kun demoni näytti näkyvästi kärsivän iskuista. Se ei vaikuttanut enää kuolemattomalta paholaiselta vaan sankarit tunsivat olevansa vahvoilla taistelussa.

Mircorof huomasi, että Thaan oli ojentanut kolmion mallisen levyn, juuri sen jonka piti kyetä avaamaan edessä oleva maaginen seinä, suoraan demonin käteen kuin noiduttuna. Sen jälkeen demoni yritti hypätä karkuun, mutta liukastui. Noustuaan se jatkoi yritystä hypätä sillalta alas, jolloin Thaan ja Furidan löivät sitä miekoillaan selkään, mutta se ei demonia pysäyttänyt. Demoni näytti jo vakavasti kärsineeltä.

Mithinin tulevaisuusnäky päättyi, ja hän päätti antaa tapahtumien tapahtua kuin aiemmin ennusti, mutta liikkui vaivihkaa ennakoiden demonin pakoa lyöntietäisyydelle sillan reunaan. Kesken demonin hypyn Mithion iski vielä kyljestä terävän lävistyksen, mutta sekään ei riittänyt. Demoni putosi ja katosi syvyyksiin.

Kultainen nainen kiljaisi tuohtumuksesta ja lähti nopeaa tahtia kävelemään oviaukkoa päin, mutta kääntyi juuri ennen ulos johtavaa tietä vasemmalle ja katosi pimeyteen.

Sankarit lähestyivät joutuen vihreänsinistä maagista seinää ja kuulivat hetken kuluttua, kymmeniä sekunteja myöhemmin, kaikuvan loiskahduksen kaukaa alhaalta. Furidan ja Juthab uskaltautuivat väreilevästä seinästä ulos. Kun he olivat kulkeneet maagisen seinän läpi, näytti kuin he eivät enää näkisi tai pääsisi takaisin. Sankarit eivät siis tarvinneet levyä taikaseinän läpäisyyn. Ehkä se olisikin avannut oviaukon kaiken maailman hirviöille, jotka lymysivät syvyyksissä, Thaan pohti. Koska demoni vei kolmion, saattaisimme myöhemmin joutua kohtaamaan ne. Myös Kultainen nainen taisi haluta ulos.

Kun Furidan ja Juthab vaikuttivat olevan kunnossa seinän toisella puolella, muutkin uskaltautuivat läpi. Seurue saapui jonkinlaiseen kaupunkiin, jossa loisti sairaan sininen valo. Kylmät väreet lävistivät koko ryhmän, kun he ymmärsivät, että tämä voisi olla vain Fhulin kaupunki. Sivulle katsottuaan, sankarit näkivätkin 200 metrin päässä yhä synkemmältä näyttävän Fhulin tornin.

Sankarit vilkaisivat vielä taakseen, mutta oviaukosta ei näkynyt jälkeäkään. Takana oli vain kovalta tuntuva kallio. He toivoivat, että heitä jahdanneet epäkuolleet eivät pystyisi läpäisemään sitä. He päättivät jättää Aolanin linnun vahtimaan seinämää ja lähtivät tutkimaan kaupunkia.