Sankarit ovat kaataneet viimeisetkin vartijat, jotka ovat heidän ja mahdollisen pakoreitin välissä. Kaikki muut sankarit ovat koolla paitsi Mircorof, jonka nähtiin kulkevan portaalien lävitse vankilassa aiemmin. Muut uskovat, että hän on päässyt karkaamaan omin neuvoin jo aiemmin ja että hän kyllä löytää muun joukon myöhemmin. Heidän lisäksi joukkoon kuuluu 22 Umbarilaista sotilasta, joista viisi on vakavasti ja yksi lievästi loukkaantunut.
Aolani on kartoittanut vankilaverkostoa käyttäen perhosta ja sankarit ovat valmiita astumaan kapeahkolle käytävälle, minkä pitäisi johdattaa heidät aivan kaupungin muureille saakka. Furidan ja Thaan päättävät edetä joukon edessä, Mithion on heidän kannoillaan ja Deimos päättää jättäytyä joukon perälle siltä varalta, että jos kaupungin vartijat ovat huomanneet heidän paon ja hyökkää heidän takaata.
Kun sankarit ovat hetken aikaa kulkeneet käytävää pitkin Furidan huomaa pienen isosilmäisen hiiren tuijottavan häntä. Yleensä hiiret juoksevat pakoon kun lähes kolmen kymmenen henkilön porukka marssii päin, mutta tämä hiiri jää tuijottamaan pidemmäksi aikaa heitä. Furidanilla nousee selkäpiitä pitkin tunne, että hiiri vakoilee heitä samalla tapaa kuin eläimet tuntuivat vakoilevan heitä aavikolla. Hän huomauttaa asiasta muille, mutta käytävä on todennäköisesti heidän ainoa pakoreittinsä, minkä takia he päättävät jatkaa matkaa.
Käytävää pitkin kulkiessaan sankarit havahtuvat siihen seikkaan, että heillä ei ole juurikaan mitään suunnitelmaa sen suhteen, että miten he jatkavat pakenemista jos he pääsevät kaupungista pois. Thaanin mielestä he tarvitsevat hevoset, mutta muut ovat sitä mieltä että lähes kolmen kymmenen hevosen saaminen nopeasti olisi liian vaikeaa. He päätyvät siihen, että parhain mahdollisuus selvitä kaupungin ulkopuolella on mennä Sara Baskin metsään ja kulkea sitä pitkin merelle. Metsän ja kaupungin välissä on noin kilometrin leveä joki. Mithion ehdottaa, että Aolani ja Aolanin sisko voisivat taikoa puiset vallit, mitä he voisivat käyttää lauttoina joen ylityksessä. Suunnitelma tuntuu saavan suurimman osan hyväksynnän ja matka käy eteen päin.
Jonkin ajan kuluttua sankarit tulevat kohtaan, mistä alkaa rappuset ylös päin. Mithion siirtyy joukon kärkeen, koska hän on yhä näkymättömyys loitsun alaisena. Mithion etenee noin 50 metriä muita edellä portaita ylös ja hän löytää portaiden päästä metallisen luukun. Hän avaa luukun varovasti ja kurkistaa luukusta ulos. Luukusta hän näkee ensin katukivetystä ja sitten suuren kivimuurin, minkä hän olettaa olevan kaupungin muuri. Hän huomaa muurilla sisennyksen, missä voisi hyvällä tuurilla olla portti ulos.
Muut ovat saapuneet myös luukun luokse ja Mithion kertoo havainnoistaan muille. Thaan lausuu muutaman sanan kielellä jota muut ei tunnista ja sen jälkeen hän kertoo, että nyt voimme edetä niin että kukaan ei kuule meitä, kunhan pysytte 50 jalan sisällä minusta. Mithion hyppää luukusta ulos ja hiippailee täysin äänettömästi portille tutkimaan, että pääsisikö sitä kautta ulos kaupungista. Hän huomaa, että portti on salvattu, mutta se on todennäköisesti helppo avata, hän näkee myös että portissa on tarkastusluukku, mikä on kiinni. Hän avaa varovasti luukun eikä hänen tarkat haltiasilmänsä huomaa ketään portin ulkopuolella, portilta lähtee tie pohjoiseen.
Mithion palaa takaisin muiden luokse ja kertoo heille havainnoistaan. Hän huomauttaa kuitenkin, että on hänen mielestään liian hiljaista näin isoon kaupunkiin. Yhtäkkiä Furidan kuulee, että heitä kohti on tulossa iso määrä hevosia. Sankarit empivät hetken mitä tehdä, osa haluaisi ottaa jalat alleen toisaalta osa haluaisi odottaa että hevoset menevät heidän ohitse. He päätyvät sulkemaan luukun äkkiä ennen kuin hevoset ovat heidän kohdalla. Mithion päättää jäädä luukun ulkopuolelle ja hän menee muurin viereen syvennykseen, onhan hän yhä näkymätön.
Mithion näkee miten noin 50 ratsuilla olevaa kuninkaankaartilaista pysähtyy luukun kohdalle hetkeksi. He jäävät keskustelemaan siihen hetkeksi Adunaicin kielellä, mutta Mithionin on vaikea ymmärtää mitä he sanovat, koska hän ei puhu kyseistä kieltä. Hetken päästä ratsuväki jatkaa matkaansa, mutta sankareille tuli selväksi ettei kyseessä ollut mikään tavallinen vartiointipartio vaan he etsivät jotain tai jotakin, todennäköisesti heitä.
Juuri kun maan alla olevat sankarit kuvittelivat, että vaara on ohi, niin he kuulevat jonkun suuren tömähtävän aivan luukun vierelle. Samalla he kuulevat kun Mithion huutaa: “Tämä on viimeinen varoitus tai kaikki kuolevat. Eikö ensimmäinen hiekkapiru riittänyt?” Kun Furidan ja Thaan kuulevat tämän he päättävät avata luukun ja rynnätä ulos. Kun he hyppäävät luukusta ylös he huomaavat jättimäisen Leijonan. Leijona ottaa muutaman askeleen taakse päin, mutta Furidan ja Thaan huomaa myös, että heitä piirittää satoja sotilaita. Osa sotilaista on muurilla jousien kanssa valmiina ja osa hilpareiden kanssa maassa. Samalla heidän ylleen ilmestyy kirkas vihreä valo, mikä valaisee heidät.
Thaan reagoi nopeasti tilanteeseen, hän heittää savupommin ilmaan ja huutaa Furidanille: “Takaisin!” Kun Thaan on hyppäämässä takaisin luukkuun hän kuulee äänen “Ruhtinas Thaan!”. Ääni kuuluu Kuningattarelle, joka seisoo muurilla. Äänen kuultuaan Thaan huomaa, että hän ei pysty kontrolloimaan täysin tekemisiään. Kokeneena taikojana hän ymmärtää, että Kuningatar käyttää häntä vastaan jotain mielenhallinta taikaa. Kuningattarella on kädessään kaksi keihästä, mistä toista hän näytti olevan valmis heittämään kunnes hän huomasi, että Thaan jää kuuntelemaan häntä.
Pian Thaan kuulee “Ruhtinas Thaan” kutsun selkänsä takaa. Puhuja on Belerian, jonka naama on pahasti raadellun näköinen – hän näyttää siltä että hän on menettänyt ainakin toisen silmänsä ja hänen kasvoissa näkyy syviä viiltohaavoja. Belerianin rinnalla on nuori mies, joka näyttää siltä, että hän voisi olla Belerianin poika. Belerianin on vaikea puhua, mutta nuori mies sanoo että tulimme ottamaan teidät kiinni. Hän myös sanoo, että käytävässä on pataljoonan verran sotilaita. Thaan toteaa tilanteen toivottomaksi, Mithion sanoo Thaanille että nyt on hyvä hetki neuvotella. Furidan miettii mielessään, että ehkä olisi sittenkin pitänyt vannoa vala Jääkuningattarelle.
Thaan kerää jostain vielä rohkeutta ja nappaa sauvansa esiin ja alkaa valmistelemaan loitsua. Hän kutsuu muut sankarit ylös luukusta. Kun muut nousevat ylös he huomaavat myös miten epätoivoinen tilanne on. Deimos sanoo Furidanille, että tästä tulisi varmasti hyvä mättö, mutta näyttää siltä että nyt on aika antautua. Belerianin vieressä oleva nuori mies komentaa sankareita laskemaan aseensa. Thaan kuitenkin pitelee yhä sauvaansa, mikä aiheuttaa sen että muutkin päättävät pitää aseensa vielä esillä.
Kuningatar ehti hetkeksi poistua näkyvistä, mutta palaa takaisin muurille ja käskyttää sotilaitaan: “Soturit, viiden sydämmen lyönnin jälkeen ampukaa ja tappakaa kaikki joilla on ase kädessä”. Tämä käsky saa viimeinkin sankarit pudottamaan aseensa. Soturit lähestyvät hyvin hitaasti sankareita ja pistävät heidän päähänsä pussin ja sitovat heidän kätensä. Leijona käskyttää myös Mithionia, että “Sinä myös, liity ystäviesi seuraan”. Mithion liittyy sankareiden joukkoon, mutta jostain syystä hänen päähän ei laiteta pussia eikä hänen käsiään sidota.
Sankarit kuljetetaan tällä kertaa johonkiin hyvin syvään luolaan. He kulkevat satoja ja satoja portaita ja lopulta heidän vyötäisilleen sidotaan köydet ja heidät lasketaan noin 80 metriä syvään louhokseen köydellä. Louhoksen pohjalla sankarit näkevät ikivanhoja luurankoja ja yhden hahmon istumassa. Hahmo osoittautuu olevan Mircorof. Kun koko joukkio on laskettu kuoppaan, niin heidän perään heitetään köydet, millä heidät laskettiin alas.
Sankarit yrittävät tutkailla olisiko kuopasta mitään poispääsyä, mutta tajuavat tilanteen mahdottomaksi. Mircorof sanoo muille, että jos he vannoisivat uskollisuuden valan Jääkuningattarelle, niin he saattaisivat päästä pois täältä. Furidan kysyy Mircorofilta, että onko vala elinikäinen vai riittääkö että sankarit vapauttaisivat Fhulin hallitsijan. Mircorof ei osaa vastata kysymykseen. Hän myöntää muille, että Jääkuningatar on vihainen hänelle, koska ei saanut muita vannomaan valaa.
Furidan yrittää pitää Umbarilaisille toivoa pelastumisesta yllä. Thaan loitsii muutaman kerran päivässä valoa sankareille. Kuoppaan lasketaan useamman kerran päivässä hyvää ruokaa porukalle, mikä hieman yllättää porukan. Miksi heitä ei ole jo tapettu heistä moni miettii mielessään.
Kolmantena päivänä reikään aletaan yhtäkkiä laskeutua tikapuut. Mircorof huutaa, että kuuluuko heidän kiivetä tikapuita ylös, mihin vastataan jyrkästi ei. Tikapuita pitkin laskeutuu kolme henkilöä tasanteelle noin kolme metriä kuopan pohjan yläpuolelle: tumma haltia, Belerian ja Hunkar-asusteisiin pukeutunut vanha mies. Thaan tervehtii Hunkar-miestä Hunkar-tervehdyksellä, hän tervehtii myös muita.
Haltia sanoo sankareille, että tämä on ainoa paikka valtakunnassa, missä kukaan ei voi kuulla meitä. Hän sanoo myös, että olette varmaan ihmetelleet miksi olette vielä elossa, mihin Furidan vastaa että olisi tyhmää haaskata näin hyviä resursseja. Mircorof sanoo, että “eikö me odoteta oikeudenkäyntiä?”, mihin kukaan ei reagoi mitenkään. Thaan sen sijaan sanoo, että meillä on varmaan yhteisiä vihollisia, mihin haltia toteaa että olet oikeassa. “Oletteko kuulleet ikiaikaisista vainoajista?”, haltia kysyy. Mircorof yrittää kuvailla Myrskykuningasta, mutta haltia sanoo että hän ei tarkoita häntä.
Haltia ottaa taskustaan pallon, millaisen sankarit ovat nähneet aiemminkin. Mircorof sanoo, että Nefer Nefer Nefer yritti tarjota heille tuollaista palloa aiemmin, mutta Hunkar-neito sanoi sankareille, että älkää koskeko siihen ja potkaisi pallon pois. Tarina saa haltian keskustelemaan Hunkar-miehen kanssa, joka näyttää kankaan, jota Hunkar-neito on kutonut kun hän ollut sankareiden seurassa. Hän kertoo, että siihen on kudottu sankareiden tarina hyvinkin tarkasti ja haltia on jopa hieman epäuskoinen siitä, mitä sankarit ovat tehneet tarinan mukaan.
Haltia kysyy sankareilta, että oletteko jossain muualla nähnyt tällaista palloa. Mithion muistaa, että hiekkakaupungissa he näkivät tuollaisen pallon, mistä kuoriutui jonkin sortin metallinen lentävä olento. Haltia kertoo, että näitä palloja on liikkeellä mahdollisesti tuhansia ja niitä hallitaan yhdestä paikasta, minkä he ovat paikantaneet. Kuningatar on nähnyt unessa, että palloja hallitsee kuolleeksi kuivettuneita maageja. He ovat myös selvittäneet, että Varjosaarilla valmistellaan hyökkäystä heidän kimppuunsa. Heidän täytyy saada pallojen haltijat kukistettua. Hän sanoo, että he ovat lähettäneet jo kuusi retkikuntaa sotureita sijaintiin, mistä palloja hallitaan mutta kukaan heistä ei ole palannut. Sankarit ovat ehkä heidän viimeinen toivonsa.
Thaan sanoo, että otamme tehtävän vastaan. Mircorof kyselee anelevasti että annatteko meille vielä viimeisen mahdollisuuden, mihin haltia vastaa, että jos ette olisi kovimmat soturit mitä tässä maassa on nähty olisitte jo kuolleita. Belerian kähisee haltialle kahteen kertaan: “Sano se!”, minkä jälkeen haltia muistuttaa että jos petätte meidät, niin muistakaa että heidän ikiaikaiset ystävänsä löytää teidät mistä tahansa maailmasta. He voivat lähettää kimppuunne herhiläisarmeijan, joka syö teidät elävältä.
Belerian sanoo vielä, että muista kirje haltialle. Haltia vetää huotrasta miekan, mikä on saman värinen kuin Mithionin miekka. Hän sanoo, että miekka on tehty samasta meteoriitista kuin Mithionin miekka ja Kuningattaren kaksi keihästä. Hän kysyy Thaanilta juhlallisesti, että miekka vai herhiläiset. Thaan vastaa miekka, minkä jälkeen haltia heittää miekan Thaanille ja kun Thaan nappaa miekan ilmasta, niin miekka muuttuu yhden käden pistomiekaksi ja alkaa liekehtiä.