Sankarien pohtiessa tulevia suunnitelmia he kuulivat, että ruokavarastoihin on murtauduttu ja niistä viedään jatkuvasti ruokaa. Paikalle lähetettiin pikaisesti vartijoita ja vapaa-ehtoisia orjia estämään ryöstely.
Tunnin kuluttua vartijoiden esimies tuli kertomaan, että ruokavarastoja ei kyetä vartioimaan, koska vartijoita ei vain ole tarpeeksi. Liian moni orja pyrkii varastamaan sieltä ruokaa, eikä väkivaltaa ole haluttu käyttää, ettei se yllytä vihaisia orjia. Tarvittaisiin lisää vartijoita. Myös vapaaehtoisiksi vartijoiksi ilmoittautuneista orjista osa oli kerännyt säkin täydeltä ruokaa ja karannut.
Juthab lähetettiin valkoiselle hampaalle muutaman varjokaartilaisen kanssa hakemaan tuttu kapteeni ja rekrytoimaan kaikki taistelukelpoiset palkkasoturit avuksi.
Furidan yritti opettaa orjasotureille taistelua yksikkönä, mutta se ei tuntunut onnistuvan. Thaan pyrki hankkimaan kirjaston kautta tietoa kaupungin hallinnosta ja naapuruussuhteista, mutta laihoin tuloksin.
Taas kuului huonoja uutisia. Ruokavarastolle oli hyökätty herrakansan toimesta. Deimos kerää joukon ja lähtee kostoreissulle, mutta palaa pettyneenä. Vaikka taistelu menikin hyvin, niin vastarintaa oli aivan liian paljon. Mithion alkoi organisoida olemassaolevista ruokavarastoista ruoan siirtämistä palatsiin.
Thaan puhui vangittuja herroja liittymään puolellemme lupaamalla valtaa uudessa hallinnossa. Samalla perustettiin yhteinen strategiahuone, josta he eivät saaneet poistua ennen kuin tilanne on ratkaistu.
Suunnittelu keskeytyi, kun sankarien puheille ohjattiin vanhempi nainen, joka oli huolissaan siitä ettei hän pääse kaupungista ulos tapaamaan tytärtään. Itseään “porttiporukaksi” kutsuneet miehet olivat ottaneet länsiportin haltuunsa ja vaativat sisään- tai ulospääsystä suurta summaa maksuna. Mithion lähetti miehiä vakoilemaan ja selvittämään, mihin tämä porukka säilöi saadut maksut, ja kun selvisi, että maksut kerätään portin viereiseen rakennukseen, Mithion käveli portille ja käski porttiporukan häipyä heti paikalla. “Saatte 10 sekuntia aikaa, tai muuten…” Porttiporukka suuttui ja hyökkäsi joukolla Mithionin kimppuun, mutta Mithionin ensimmäisen iskun halkaistua yhden hyökkääjän kilven ja toisen iskun lävistäessä toisen hyökkääjän, porukka pelästyy ja pakenee häntä koipien välissä. Portilla maksuna saadut ruokatavarat ja esineet jaettiin orjille.
Sillä välin strategiahuonessa päädyttiin jakamaan kaupunki osiin ja aloittamaan aktiivinen hyökkäys usealta rintamalta. Koska osa orjista oli tyytymättömiä nykyiseen tilaan ja mielsivät olleensa paremmassa tilanteessa orjaherrojen alaisuudessa, alue jaettiin vapaiden ja ei-vapaiden orjien alueiksi. Myötämieliset herrat saivat myös omat hallintoalueensa. Orjien alue määritettiin kattamaan myös koko Muzikr Widhin alue.
Kun aluejakoa alettiin toteuttaa ohjaamalla orjia alueelta toiselle, Muzikr Widhi vastasi laajentamalla omaa aluettaan orja-alueelle ja vapaiden orjien alue jäi pieneksi ja ahtaaksi, mikä lisäsi tyytymättömyyttä.
Yöllä, Mithion varjona ja Deimos hiipien, partioivat kaupungilla. Deimos julisti, että haluaa tästä lähin itseään kutsuttavan “yön ruhtinaaksi”. He havaitsivat, etteivät myötämieliset herrat olleet tosissaan meidän puolellamme, vaan heidän joukkonsa olivat rintamalla passiivisia ja jopa veljeilivät vastustajien kanssa. Suuttunut Deimos määräsi strategiahuoneeseen palattuaan viisi tuntia aikaa täyteen hyökkäykseen. Taistelu tuli, mutta tulokset jäävät silti laihoiksi, eikä se miellyttänyt Deimosta. “Huomenna uusiksi”, hän julisti.
Seuraavana iltana vastarinnan kokouksen oli määrä tapahtua. Sankarit yrittivät hiipiä paikalle tutkimaan tilannetta, mutta kokousta ei ollut, kukaan ei saapunut paikalle ja paikka oli kokonaan tyhjennetty.
Yöllä herraliittolaisten joukot olivat taas passiivisia ja veljeilivät vastustajien kanssa. Tilanne ei näyttänyt hyvältä.
Aamulla kaupunkiin saapui 85 haradilaista, tuttu haradilaiskapteeni, Eilif, mukanaan. Vaihdettiin kuulumisia ja he kertoivat hyvistä suhteistaan mustan maan ruhtinaan kanssa ja ehdottivat, että punainen maa voisi nyt parantaa suhteita siihen suuntaan.
“Tämä toverinne Juthab on kyllä hyvä mies” – kapteeni kehui.
Haradilaisten kunniaksi järjestettiin suuret juhlat. Haradilaiset kehuivat järjestelyt maasta taivaisiin, eivätkä olleet ikinä nähneet niin hienoa juhlasalia, ruokaa tai esityksiä. Kesken juhlien torvi soi, hätätilan merkiksi. Palvelija juoksi nopeasti tiedottamaan sankareille, että etelästä päin marssii armeija meitä kohti. Ratsuväki rynni jo portin läpi ja kaupungissa taistellaan, herrojen sotilaita määrättiin heti taistelemaan vastaan. Herrat vaikuttavat olevan peloissaan odottamattomasta käänteestä.
Sankarit alkoivat valmistella pakoa sekä ratsain että tunnelin kautta. Aolani lähetti linnun tutkimaan tilannetta ja selvisi, että ratsuväki ympäröi koko kaupunkia. Olisi vaikea päästä ratsain karkuun.
Vastahakoisesti sankarit päättivät paeta palatsin alta kulkevien katakombien kautta, vaikka niitä pidettiin pelottavina ja vaarallisina. Mukaan otettiin koko varjokaarti ja haradilaispalkkasoturit, ja ovet teljettiin perässä kaikella painavalla, patsailla ja kivipaaseilla, mitä matkalla alas saatiin kannettua. Ennen sankarien poistumista yksi aatelisherra huusi, että
“tällaisena aikanako pohjoisen jumalat pakenevat paikalta, kun teitä eniten tarvittaisiin?”
Siihen Mithion vastasi:
“Teistä ei ollut mitään apua silloin, kun apua tarvittiin. Saatte nyt ihan itse selvittää omat ongelmanne.”