Keskellä metsää
He olivat astuneet johonkin metsään ja vapaus oli vihdoin koittanut. Siltä se ainakin ehti hetken tuntua. Outo väreily oli kadonnut ilmasta, mutta jotain muutakin oli jäänyt taakse, nimittäin Mircorofia ei näkynyt missään. Miten se oli mahdollista, he jopa olivat pitäneet toisiaan kädestä? Mithion oli pettynyt. Oliko hän jäänyt tarkoituksella, vai oliko jokin estänyt hänen kulun? Sitä ei voitu nyt jäädä murehtimaan, vaan oli tutkittava lähiympäristö.
Taakse jäänyttä luolaa ei pystynyt enää havaitsemaan, mutta Juthab jätettiin puunsuojaan väijymään jos Mircorof tai jokin vihollinen metsän aukealle vielä ilmestyisi. Loput kuusi Lähtivät tutkimaan lähialuetta pareittain. Metsä vaikutti valtavalta, ihmisten elonmerkkejä ei näkynyt. Keltanokkainen musta lintu tarkkaili heitä puun oksalta ja myös muutama Hobitin kokoinen apina.
Kaikki vaikutti turvalliselta, kunnes Furidan ja Mithion olivat palaamassa takaisin. He huomasivat Juthabin osoittavan jousella kohti niittyä ja siellä oli kaksi mustaa pantteria. Ne olivat jo huomanneet heidät, mutta eivät vaikuttaneet aggressiivisilta. Loput ryhmästä eivät olleet vielä palanneet, joten he päättivät kolmestaan liikkua metsänreunaa pitkin varoittamaan muita.
Kun koko ryhmä oli kasassa, pantterit vaikuttivat entistä kiinnostuneenmilta heistä. Aolani yritti kommunikoida niiden kanssa, mutta se vaikutti vain ärsyttävän panttereita. Kun muut kyselivät mitä tapahtui, Aolani vastasi, että ne ei taida ymmärtää häntä. Sitten alkoi tapahtua. Pantterit alkoivat ääntelemään aggressiivisesti ja lähestyivät heitä. Furidan huomasi myös liikettä ryhmän takana. Ne eivät hyökänneet, vaan vaikutti siltä, että sankareita ohjataan tiettyyn suuntaan.
Ryhmä päätti alistua kissapetojen tahdolle ja liikkua niiden vaatimaan suuntaan. Vain muutamien minuuttien jälkeen alkoi heidän takanaan kuuluvan useiden eläinten ääntelyä, ainakin lintujen ja apinoiden. Vaikutti siltä, että eläimet työskentelivät keskenään ja pystyivät kommunikoimaan toisilleen. Tilanne vaikutti kuumottavalta, sankareilla ei ollut mitään käsitystä eläinten aikeista.
Vielä jonkin aikaa edettyään he näkivät takanaan kaksi ihmishahmoa. Sankarit yrittivät vielä kommunikoida ihmisille, mutta eläimet vain pillastuivat entistä enemmän. Nyt syntyi tunnelma, että ehkä heitä jo jahdataan ja he olivat ainakin osittain oikeassa. Heidän peräänsä ilmestyi suuri gorilla. Gorilla takoi aggressiivisesti hetken rintaansa ja oli valmistautumassa hyökkäämään. Mithion kuitenkin esti gorillan aikeet ampumalla valovasaman puiden latvoja kohti. Se ei vaikuttanut varsinaisesti pelottavan gorillaa, mutta aiheutti selvästi hämmennystä.
Ryhmä päätti jatkaa matkaansa entistä ripeämmällä jalalla, joskin Thaan alkoi pohtimaan, johtavatko eläimet sankareita ansaan? Vielä jonkin aikaa edettyään, edessä avautui vuoria. Kahden vuoren välistä näkyi käytävä, jonka suu oli koristeltu muinaisilla symboleilla. Parempien mahdollisuuksien puutteessa he päättivät astua sisään. Käytävä oli vain noin 80 metriä pitkä, kunnes edessä avautui vaikuttava näky: vuorien toisella puolella oli valtava puu mikä hehkui valoa. Se oli pienen linnan kokoinen ja vaikutti heti siltä, että se on jonkun tai jonkin koti.
Puulta heitä vastaan tuli lisää ihmisiä ja sankareiden perässä oli enää vain muutama eläin ja ihmisiä. Heitä ei kuitenkaan ohjattu puun luokse, vaan sen vieressä olevaa suurta lampea kohti. Sankareita ei kuitenkaan kiinnostanut joutua veden varaan kaikkineen varusteineen, joten he pysähtyivät.
Ihmisen Näköiset hahmot ottivat tämän melko rauhallisesti, mutta gorilla vaikutti seonneen. Se kävi Furidanin kimppuun, mutta hän väisti gorillan iskut helposti. Thaan yritti loitsulla rauhoittaa sitä, mutta onnistui ainoastaan kääntämään sen huomion itseensä ja nyt se hyökkäsi Thaania kohti. Thaan onnistui puolustautumaan ensimmäiseltä iskulta. Seuraavaksi Mithion menetti malttinsa. Hän löi gorillaa kylkeen niin lujaa, että se kaatui tuskaisena maahan. Ympärillä olevat ihmiset eivät olleet uskoa silmiään, aivan kuin gorilla olisi ollut heidän paras soturinsa, vai pitivätkö ne sitä kenties uskomattomana, että kehtasimme hyökätä takaisin?
Seuraavaksi oli yhden pantterin vuoro kokeilla onneaan Furidanin kanssa, mutta Furidan onnistui väistämään tämänkin ja sai pantteriin pahan haavan. Puun asukkaat menettivät nyt malttinsa ja osa muutti muotoaan eläimiksi. Sankarit päättivät ottaa jalat alleen ja poistua juosten paikalta. He ottivat suunnakseen juosta puun ja lammen välistä, mikä oli ahdas reitti. He huomasivat lammessa ihmisten kasvoja tuijottavan heitä, kunnes Mithion näki lammessa näyn. Siinä oli käsi, joka pudotti miekan. Ilmeisesti halusivat sankareiden antautuvan? Puun liikkuvat juuret lopulta estivät heidän pakoretkensä lyhyeen ja he antautuivat.
Haavoittuneet eläimet olivat muuttuneet ihmiseksi ja heidän haavojaan hoidettiin. Ylhäältä puusta sankareita tuijotti paljon hämmentyneitä ja tuohtuneita ihmisiä. Kukaan maan pinnalla ei kuitenkaan halunnut kommunikoida heidän kanssaan, joten Furidan aloitti neuvottelut vedestä heijastuvien ihmishahmojen kanssa. Mitä vedestä heijastuneet henkilöt olivat ja mitä he sankareista oikein tahtoivat? He tuntuivat ymmärtävän kysymykset, mutta vastasivat ainoastaan liikkuvina kuvina mitkä heijastuivat vedenpintaan.
Suuri osa kuvista oli jonkin lentävän olennon näkökulmasta. Siinä näkyi alueita, rakennuksia ja historiaa kansasta, ilmeisesti sama kansa kuin tämä, joka oli aikoinaan sotinut ainakin rakentajaheimon ja lohikäärmen kanssa, ketkä olivat hyökänneet asutetun puun kimppuun. Tuli myös selväksi, että puu-kansa olisi myös halunut tappaa Furidanin ja Mithionin kostona gorillan ja pantterin haavoittamisesta. Sankarit yrittivät sovitella, ja he kertoivat heijastuksille myös heidän oman tarinansa viimeisiltä ajoilta ja kuinka he olivat tänne joutuneet.
Puu-kansa vaikutti olevan erityisen kiinnostunut päästä joka sankareilla oli mukana, he tuntuivat pitävän tätä vihollisena. Aolani antoi pään neuvotella lammen kanssa pidemmän aikaa, ja tämä onnistui vakuuttamaan puu-heimoa olevansa syytön mistään hirmuteoista. Thaan yritti kysyä miten sankarit voisivat hyvittää tekonsa, jonka jälkeen lammessa näkyi näkyjä orbeista jotka siirtyivät vaikutusvaltaisilta omistajilta toisille. Näkyi myös lähes muumioitunut mutta silti elävä hahmo, joka luultavasti kuului rakentajaheimoon. Lopuksi lammessa näkyi kolme valkoista villiä hevosta jotka olivat joutuneet loukkuun vuorille joidenkin köyhien näköisten ihmisten, mahdollisesti rosvojen, takia.
Sankarit ymmärsivät, että ainoa tapa saada itsensä vapaikis ja hyvittää tekonsa heimolle, oli pelastaa hevoset. Puolet ryhmästä, Thaan, pää ja Aolani, oli jäätävä pantiksi, kun puolet taas lähtivät Furidanin ja Mithionin mukaan pelastusretkelle.