Deimos jää kaartilaisten ja siviilien kanssa odottamaan, kun muut jatkavat eteenpäin tutkimaan mustasta kivestä tehtyä käytävää.
”Deimos pitää kyllä kuria yllä…” tuumailee Furidan, kun Mircorof lähtee yhtäkkiä juoksemaan eteenpäin, kehottaen muita seuraamaan.
Mircorof se osaa pitää muita varpaillaan… Mitä hittoa, tuossahan on joku hämähäkkiolento katossa ja Mircorof vain juoksi sen alta?! No, eiköhän me tämä peto nopeasti kaadeta!
Hämähäkki laskeutuu ja käy suoraan Furidanin päälle, pistäen Furidania niskaan.
Sehän onkin nopea tyyppi!
Hämähäkki väistää samalla Thaanin iskut, mutta ei huomaa että Mircorof oli kääntynyt takaisin ja oli juuri iskemässä siltä jalat irti.
Se oli sen loppu. Kai siitä Mircorofista jotain hyötyäkin on… Helvetti, niska vuotaa. Parasta antaa Aolanin varmistaa ettei se pirulainen jättänyt haavaan mitään myrkkyä.
Uskomatonta, taasko Mircorof lähti juoksemaan?!
Furidan menee Aolanin luokse, samalla kun Mithion lähestyy kaadettua hämähäkkiä.
Tuo olento näyttää sulaavan Mithionin miekan valosta… Sehän on jäästä tehty! Hmm…
Aolani ei löydä haavasta viitteitä myrkystä, mutta siinä on paleltuma. Hän hoitaa haavaa nopeasti yrteillä ja sankarit jatkavat matkaa eteenpäin, Mircorofin perässä. He huomaavat Mircorofin jättäneen miekkansa maahan.
Tuo miekka maassa on Mircorofin, miksi hän sen siihen jätti? Onko hän noiduttu?
Sankareiden edettyä vähän matkaa heidän edessä ilmenee oviaukko joka vie isoon aukeaan tilaan.
Hmm… edelleen huono näkyvyys ja muutenkin epäilyttävä tila…
”Mennään seinää pitkin oikealle!”
Sankarit etenevät seinää pitkin kun tilan keskeltä kuuluu valtava tömähdys. Thaan oli samalla huomannut uuden käytävän jonne hän käski joukon menemään. Päästyään käytävään, huomaa sankarit jonkun valtavan mustan olennon kulkevan käytävän oviaukon ohi. Aolani aistii kyseessä olevan iso kissaeläin joka kummallisesti ei tunnu tuoksuvan miltään.
No, mielummin iso hajuton kissa kuin kyttyräselkäinen haiseva velho.
Aolani havaitsee takaata häikäisevän kirkkaan valon. Joukkoa kohti tulee ihmisen näköinen hahmo valokehrän sisällä. Yllättäen hahmo paljastuu Mircorofiksi joka hoipuu kuin juopuneena.
Mitä nyt taas?
Mircoroffilla on mukanaan valoa säkenöivä valoa. Kummallisesti Mithionin ja Mircorofin esineiden tuottamat valot eivät sekoitu. Mircorof näyttää myös vuodattaneen verisiä kyyneleitä. Hän kertoo luulevansa tietävän tien ulos.
Mircorof alkaa johdattaa sankareita eteenpäin käytävää pitkin. Sankarit huomaavat, että Mircorofin sauvan valo kantaa pidemmälle kuin soihdut tai Mithionin miekka. Edessä ilmenee avoin tila, jossa kuuluu veden solinaa. Tilassa näkyy tummaa vettä ja rantahiekkaa. Rikki haisee.
Joukko etenee seinää pitkin vähän matkaa ja heidän helpotukseksi musta kivi näyttäisi loppuvan. Rannalla sankarit huomaavat kirkkaasti loistavan sillan joka vie vesimuodustuman yli jonkinlaisen rakennuksen luo. Mircorofin sauvan valo hiipuu kun sankarit etenevät kohti siltaa.
Sankarit pitävät lyheen tauon, jonka aikana Mircorof tutkii sauvaa ja huomaa, että se parantaa näköä ja muita aisteja. Joukko jatkaa matkaa siltaa kohti.
Mircorofi kertoo uskovansa, että sankarit saavat toiselta puolelta apua. Samalla Thaan huomaa, että sillan perustuksissa on pari mustaa kivipaasia. Joukko ylittää sillan ja astuvat rakennuksen sisälle.
Sisältä löytyy suorakaiteen muotoinen aukko, josta alkaa taas tunneli jonka seinät ovat tehty öljyisestä mustasta kiveästä. Lopulta reitti vie lumiseen ja jäiseen luolaan, jonka päässä paistaa kirkas valo. Sankarit kulkevat valoa kohti ja löytävät jäisen riimuilla kirjaillun lähteen ja sen ympäristöstä hienoja esineitä: haarniskoja ja aseita. Sankarit tutkivat tavaroita ja huomaavat, että jokaiselle sankarille on oma kasansa juuri omantyylisiä varusteita…
”Huomaatteko toverit, että tämä paikka on rakennettu samalla tavalla kuin jäälinna oli?”