Kertomus Mithionin muistelemana.
Arkussa on puhuva pää!? Kaiken nähneet ja kokeneet sankarit pitivät tätä hyvin outona, jopa pelkoakin aiheuttavana tilanteena. Jos pään irtoaminen ruumiista ei tapa, niin mikä sitten? Kuka hän oli? Miten hän sinne oli päätynyt? Olivatko arkkua muistuttavat kivijonot liitoksissa häneen ja miten? Sata kysymystä, eikä vastauksia voitu saada tutkimatta asiaa lisää.
Aolani lähti siskonsa seuranaan kohti päätä. Mircorofin naama oli lähes valkoinen, ja hän lietsoi turhaa paniikkia muiden keskuuteen. Tätä irtonaista päätä hän ei olisi halunnut nähdä.
Thaan ja Furidan päättävät mennä naisten tueksi mukaan, Deimos hieman heidän perässään. Hän oli ilmeisesti jännityksestänsä jo päässyt.
Hetken mietittyään, Aolani huutaa jotain haudan suuntaan. Epäluonnollisella äänellä pää vastaa: “Tahdon vapauteen!”, “Olen ollut täällä vangittuna ikuisuuden!”, “Auttakaa!”. Keskustelun edetessä pää kertoo, että Hawak-niminen heimo on ollut vastussa siitä, että hän on aikoinaan arkkuun joutunut. Aolani on joskus sadun yhteydessä kuullut puhuttavan kyseisestä heimosta, jota pidettiin ystävällisenä. Pää sanoo, että Aolani näyttää hänen vanhalta heimoltaan. Mitä tiedät lohikäärmeestä, Aolani kysyy. Pää ei ymmärrä käsitettä, joten Aolani muotoilee kysymyksen uudestaan “lentävänä liskona”. “Se on paha” pää vastaa.
Samaan aikaan Mithion hieman tutkii ympäristöä. Hän ottaa Mircorofin mukaan, että hän hieman rauhoittuisi.
“Mikä tämä paikka oikein oli?”, Mithion mietti. Se alkoi luolana, ja nyt se vaikuttaa jonkinlaiselta temppeliltä. Kuuluiko tämä eläville vai kuolleille? Suureen risteyskohtaan päästyään pienen matkan päästä kuului puolipehmeä tömähdys, kuin jokin olisi pudonnut maahan. “Mikä se oli?” Sankarit kuulivat sen molemmat. Olisiko joukosta joku eksynyt? Ketään ei kuitenkaan näkynyt. He kuuntelevat vielä tilannetta muutamien minuuttien ajan, mutta lisää ääniä ei enää kuulu ja he päättävät palata takaisin seurueensa luokse.
Mithion käy vielä keskustelua linnan kapteenin kanssa. Hän sanoo, että palaamalla heti palatsiin voidaan ehkä vielä ehtiä salakuljettamaan Thaan ja Furidan pois kaupungista. Miksi juuri Thaan ja Furidan? Mithion mietti itsekseen. Miksi ei Thaan ja Deimos? Mikä motivoi kapteenia? Keneltä hän saa käskynsä? Kenelle hän on uskollinen ja miksi?
Mithion ei tätä suoraan kapteenilta kysynyt, koska arvasi, että hän ei saisi vastausta. Tässä vaiheessa viimeistään Mithion arvasi, että henkilökohtaista apua hän ei kapteenilta tai muilta varjokaartilaisilta tulisi saamaan. Aivan kun hän olisi vain jokin henkivartija Thaanille ja Furidanille, tai muuten vain täysin merkityksetön varjokaartilaisille. Se ei ollut tietenkään suuri murhe Mithionille tällä hetkellä, mutta hän alkaa saada salaisuuksista tarpeekseen. Mirindan äkillinen katoamienenkaan ei auttanut tilannetta, vaikka Mithion uskoi hänen lähtevän omasta tahdostaan.
Haudan luona sankarit pohtivat miten pään kanssa pitäisi edetä. Laittaa kansi takaisin ja poistua? Ei. Furidan päättä laittaa pään säkkiin. Onhan hän ainoa, joka mahdollisesti osaa muita reittejä ulos tästä paikasta. Mithion pohtii miten hänen suuntavaistonsa petti. Se tuntui niin oikealta ratkaisulta. Oliko kyse huonosta tuurista, vai ohjasiko jokin vahvempi voima hänet pyramidin luokse? Lisää kysymyksiä.
Pää säkissä ei herätä luottamusta seurueessa. He pitävät siitä kunnolla etäisyyttä matkan jatkuessa. Siirtyminen oli jatkunut jo jonkin aikaan, kun perästä kuuluu juokuaskelien ääntä. Mircorof ja Deimos olivat sitten vielä päättääneet vielä ryöstää haudan. Se ei varmasti ollut enää tässä vaiheessa yllätys monille. Mukaan oli tarttunut jonkinlainen sauva, ja ilmeisesti myös muuta helpommin piilotettavaa tavaraa.
Pää oli hädissään, koska joutui taas pimeään ahtaaseen tilaan, mutta Aolanin ääni rauhoittaa häntä. “Mikä muuten on nimesi” Aolani kysyy päältä. Se on Pelenakeka, ja hän on siis nainen. Hän kysyy takaisin Aolanin nimeä, ja kehuu sitä hyväksi nimeksi.
Lohikäärmepatsaan ohitettua Pelenakeka pelästyy, mutta nopeasti toteaa sen “muuttuneen kiveksi”. Tässävaiheessa käy viimeistään ilmi, että Pelenakeka ei oikeasti tiedä, missä hän on. Suureen risteykseen päästyään Pelenakeka kertoo, että paikka on suurella todennäköisyydellä Hawak-heimon rakentama. Kun Sankarit valitsevat uuden reitin nelihaaraisesta risteyksestä yhdessä, alkaa tästä käytävästä pian portaat alas. Pelenakeka huomaa tämän ja varoitaa sankareita. “Ettekö halunneetkaan pois täältä?”, “Alas meneminen onkaikkein vaarallisinta.” Sankarit uskovat häntä ja menevät kohti viimeistä käytävää.
Perillä odotti merkillinen näky. Se oli yksi iso huone, jonka keskellä näkyi keltaista valoa. Hetken katseltuaan paikka alkoi tuntua tutummalta. Se muistutti paljon linnan aarrekammion sisällä olevaa mystistä huonetta. Mutta valot sisällä olivat siniset. “Tällä Hawak-heimo osasi muuttaa materiaa muodosta toiseen, se oli heidän salaisin aseensa”, Pelenakeka totesi. Aolani yritti hieman raottaa laitteen salaisuutta, mutta valitettavasti epäonnistunein tuloksin.
Huone oli tosiaan umpikuja, joten varoituksista huolimatta joukko päättää lähteä Mithionin perässä takaisin alas portaita. Portaat olivat pitkät ja matkalla alas sankarit huomaavat seinässä kaiverruksen. Se oli vaikutti olevan pyramidi ylösalaisin, jonka kärki oli katkennut. Pelenakeka huomioi, että pyramidin pohjalla on maanalainen meri, ja hieman ennen merta vaikuittaisi olevan ulospääsy.
“Mitä tiedätte tästä merestä?” Pelanakeka kysyy. Ei yhtään mitään, sankarit vastasivat. “Se on pahojen jumalien majapaikka” hän sanoo. Sinne asti ei saa missään nimessä mennä.
“Pahoja jumalia”, sankarit miettivät itsekseen. Se tästä nyt enää puuttui.
Portaiden päässä avautui huolta herättävä näky. Se näytti maassa makaavalta hamolta. Vai oliko niitä kaksi? Sankarit menivät varovasti lähemmäs tutkimaan.
Se oli yksittäinen ruumis. Se oli enää pelkkä luuranko, mutta jotenkin vaikutti siltä, että hänen kuolemansa olisi suhteellisen tuore tapahtuma tämän paikan historiaan verratuna ainakin. Miksi hän oli ollut yksin? Miksi hän oli kuollut juuri siihen paikkaan?
Ruumiin haarniskan läpi oli tullut iso reikä, mikä ilmeisesti oli tämän kohtalon syynä. Mikä sen olisi voinut aiheuttaa? ympäriltä ei löytynyt johtolankoja. Ainoastaan kuolleen soturin kilpi, joka vaikutti olevan taidokasta tekoa. Se oli koristeltu samalla tavalla, kuin rikkoontunut haarniskakin, mutta sankarit eivät tunnistaneet symboleja.
Mithion päätti, että kuollut soturi ei enää tarvinut kilpeä ja otti sen omakseen. Se sai hänet luottavaisemmin mielin jatkamaan kohti tuntematonta.
Uudet portaat jatkuvat taas alas. Seuraavana vuorossa oli huone, jossa sankarit näkevät ensimmäistä kertaa irtonaisia esineitä. Tässä maanalaisessa paikassa niitä ei ollut tähän mennessä näkynyt (kilpeä ja haudantavaroita lukuunottamatta). Esineet olivat lähinnä jonkinlaisia lasisia astioita. “Tämä on materianvääristelyhuone”, sanoo Pelenakeka. Hän huomauttaa peloissaan samalla, että meressä asuvat pahat jumalat ovat kuolemattomia.
Sankarit eivät tarvitse mitään huoneesta ja jatkavat matkaansa kohti uusia portaita. Samanlaisia huoneita tulee vielä muutama vastaan matkan jatkuessa alas, mutta ne käyvät ahtaammiksi kerros kerrokselta. Joten paikka oikeasti vaikuttaa olevan pyramidi ylösalaisin.
Viimein joukko saapuu mahdollisesti käyttävälle, mistä on tie ulos. Hiljaisessa käytävässä voi jopa kuulla maanalaisen meren virtaavan.
Käytävä päättyy suureen suljettuun oveen, jonka yläpuolella lukee: ”Tie linnoitukseen”. Tämänkin tekstin osasi ainoastaan Pelenakeka lukea. Mikä oli tämä linnoitus? Sitä hän ei osannut sanoa.
Mithion päätti tuloksetta työntää vahvat ovet auki. Tämä oli Deimoksen aika loistaa. Muutamalla kokeilulla hän sai ovet työnnettyä auki, vaikka onnistuminen näyttikin hetken epävarmalta.
Ovien takaa ei ainakaan heti paljastunut mitään vaarallista. Muutamien askelien jälkeen seinässä näkyi kuva. Tähän sankarit eivät tarvinneet tulkkausta. Se kuvasti selkästi naapurikaupunki Fulin tornia. Sen oli siis oltava tämä mystinen ”linnoitus”.
Maanalaisen käytävän olisi oltava valtavan pitkä, jos se veisi perille asti. Oliko Hawak-heimo vastuussa myös tästä. Miksi se oli rakennettu niin syvälle. Vailla hyviä vaihtoehtoja sankarit päättävät yhdessä jatkaa matkaa kohti pimeyttä.