Furidan tyrmäsi kahleita tuonneen vanhuksen ja paljasti,
että hupun alta löytyi kaivoskylää pyörittänyt orjaherra. Mithion otti yhden
parin kahleita ja heitti ne pöydälle: ”Mitä tämä on olevinaan!?”
Mircorof nousi pöydästään ja alkoi selvittämään saisiko oven, josta sankarit
saapuivat juhlatilaan, auki. Samoihin aikoihin Aolani oli ottanut tehtäväkseen
selvittää voisiko huoneessa oleva kahlittu kotka auttaa sankareita mitenkään.
Vaikutti siltä, että juhlaan osallistuneet paikalliset miehet, joita sankarit
olivat alkaneet epäillemään sotilaiksi, eivät olleet osanneet varautua siihen,
että sankarit huomaisivat viinissä olevan myrkkyä. Neuvottomina he vilkuilivat
toisiaan ja myös ylöspäin, kattoa kohti. Kukaan heistä ei uskaltanut tehdä
aloitetta sankareita vastaan, lukuunottamatta yksi, jonka yritys ottaa jotain
pöydän alta estettiin.
Furidan huomasi oven josta orjaherra oli saapunut olevan lukossa, joten hän
pyysi Deimoksen hajottamaan oven sotavasarallaan. Ovi oli kuitenkin liian kovaa
tekoa jopa Deimoksen voimille. Aolani sai kotkalta tiedon, että ovi pitäisi
saada auki työntämällä kahva alas, mutta ovi oli selväsit lukittu toiselta
puolelta, sillä sankarit eivät mitenkään saaneet sitä auki… Kunnes se
yhtäkkiä aukesi raolleen lähes itsestään…
Furidan työnsi oven kokonaan auki, käyttäen tajutonta orjaherraa kilpenään.
Oven toisella puolella odotti kummallinen näky: neljä kuollutta miestä ja kaksi
hengissä olevaa miestä.
Toinen miehistä, joka kertoi olevansa kaupungin Sene Shal ja toisen miehen
olevan varjokaartin kapteeni, esitti sankareille kaksi vaihtoehtoa: joko he
voisivat mennä rappusia alas ja paeta kaupungista, tai he voisivat kulkea
rappusia ylös, jossa ruhtinas ja hänen viisi henkivartijansa odottaisi heitä.
Thaan ja Furidan päättivät heti, että he menisivät ylös kohtaamaan ruhtinaan. Sankarit johtivat tietä ylös ja perässä tulivat
varjokaartin kapteeni joukkoineen.
Sankarit saapuivat huoneeseen josta oli näköala juhlatiloihin. Kuten luvattu,
täällä heitä odotti ruhtinas ja hänen raskasti varustautuneet henkivartijansa.
Henkivartijat asettautuivat taistelumuodostelmaan samaan aikaan kun ruhtinas
hätääntyneesti yritti avata toisella puolella huonetta sijaitsevaa ovea, joka
oli ilmeisesti teljetty toiselta puolelta kiinni.
Thaan lumosi laulullaan yhden henkivartioista, ja tämä ei enää pystynyt
vahingoittamaan ketään. Sankarit epäröivät ensin hyökätä henkivartioiden
kimppuun, kunnes Aolani heitti valonpurkauksen ja Furidan näki tämän otollisena
hetkenä hyökätä. Taistelu alkoi.
Henkivartijat olivat taitavia, yksi jopa haavoitti Deimosta, mutta lopulta
hekään eivät pystyneet vastustamaan sankareiden mahtia, ja sankarit alkoivat
saamaan yliotteen.
Samaan aikaan kun taistelu oli raivoisimmillaan, Mithion, joka oli aikaisemmin
heittänyt ylleen varjoloitsun, päätti hiipiä seinää pitkin henkivartioiden ohi
ja kohdata ruhtinaan. Yksi henkivartioista huomasi ruhtinaansa hädän ja käänsi
Furidanille selkänsä; se oli tappava virhe.
Sankarit peittosivat henkivartijat ja ottivat ruhtinaan vangikseen. Sene Shal
saapui paikalle ja kertoi, että varjokaartilaiset olivat ottamassa palatsia
haltuunsa. Sene Shal uteli sankareilta miten he haluaisivat toimia: sankarit
vastasivat, että heidän aikeisiin ei kuulu itselleen valta. Tämä ilmeisesti
ilahdutti Sene Shalia, sillä hän ilmoitti itse olevansa valmis ottamaan vallan.
Furidan puolestaan uteli, miksi Sene Shal oli päättänyt värvätä sankarit mukaan
vallankaappaukseen. Sene Shal vastasi, että syy oli sankareiden maine, mutta
Furidanille jäi olo että vastaus ei ollut koko totuus.
Sene Shal kertoi, että vielä pitäisi keksiä miten kaupungin vaikuitusvaltaisimmat suvut saataisiin alistettua. Thaan ehdotti, että sukujen johtajat tulisi kutsua hätäkokoukseen jo heti tämän päivän keskiyöksi; kokouksessa heidät voisi sitten vangita. Muut sankarit ja Sene Shal pitivät ideaa hyvänä.
Thaan, Furidan ja Sene Shal lähtivät kirjoittamaan sukujen johtajille viestiä, kun muut sankariporukasta lähtivät tutkimaan ruhtinaan aarrekammiota.